Mitä hyvää tässä päivässä on?

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa hieman erilaisemman blogikirjoituksen!

Ihan ensimmäiseksi ajattele, millaisen kuvan haluat antaa itsestäsi ihmisille, muille tuntemattomille ja itse läheisillesi. Iloinen, sympaattinen, aina auttava ja rakastava persoona? Ja sitten mieti millaisen kuvan saatat antaa nyt, sitä voi vaikka kysyä muilta. Tai sitten ajattele vain mielessäsi, millaisen kuvan mielestäsi annat muille. Jos mielikuvat poikkeavat toisistaan, siinä on jälleen alku muutokselle. Positiiviselle sellaiselle.

Pohtiessani, millaisen kuvan annan ihmisille, totesin vastauksen olleen todella vaikea miettiä. Minusta ainakin tuntuu, että annan sellaisen kuvan, että olen ehkä hiljainen, ujohko persoona, vaikka asia ei ole niin. Olen vain sellainen ihminen, että sanon, kun on jotain sanottavaa. Turhat löpinät ei oo ehkä mun juttu niinkään. En koe myöskään olevani hirveen negatiivinen muille, tuntemattomille ihmisille.  Millaisen kuvan haluaisin antaa muille? No, positiivisen tietysti. Tämä on yllättävän vaikeaa. Haluaisin, että mut tunnettaisiin hyvänä ihmisenä ja sellasena ystävällisenä, joka aina kannustaa muita ja on positiivinen.

Jos kokee oman elämän olevan tylsää tai jotenkin sisällötöntä, kuka siihen voi vaikuttaa? Sinä! Useat asiat juuri sun elämässä on kiinni susta itsestä ja sun asenteesta. Ei mikään asia tuu sun luo sohvalla istumalla. Kun itse alkaa tekemään muutoksia pienin askelin, huomaa asioiden usein menevän parempaan suuntaan. Aina tulee vastoinkäymisiä, mutta omalla asenteella niistäkin selviää. Muutoksia tulee, kun itse teet asioille jotain. Helposti myös ajattelee, että "en mä halua yrittää, kun kuitenkin jotain pahaa tapahtuu", mutta ihan satavarmasti kaduttaa enemmän, jos ei edes yritä!

Olen ollut aina hyvin takertuvainen pieniinkin asioihin, ja antanut niiden "kaataa elämäni". Pienetkin asiat pistävät masentuneeksi loppu päiväksi, ja joskus tuntuu, että jos aamu alkaa huonosti, koko loppu päivä menee päin metsiä. Olen kuitenkin usein miettinyt, onko asia todella niin? En usko, vaikka huonot päivät ovat lähes aina huonoja koko päivän, minun kohdallani.

Uskon, että jokainen voi siihen itse vaikuttaa säätelemällä omia tunteita ja  mieltään. Jos joku asia pännii, voit helposti ns. juttelemalla mielellesi, saada negatiivisuuden tunteen pois.
"Ei tämä ole niin iso asia, en voi antaa sen pilata koko loppu päivää."
"Turhaa murehdin pienistä asioista, välillä on vain huonoja päiviä."
"Elämässä on niin paljon muutakin hyvää, että tuo huono asia ei voi vaikuttaa minuun noin paljoa."
"Positiivisella mielellä saa aikaan positiivisia asioita."
"Tällä murjottamisella päivä ei ainakaan parane, nyt loppuu."

Jos vielä tuntuu murjotusta illalla, ala hakemaan hyviä asioita päivästäsi. Niitä löytyy varmasti. Etsi ainakin 5 hyvää asiaa, hyvä jos saat listaan kymmenen. Olen huomannut, että pienetkin asiat tuovat paljon iloa, jota ei välttämättä tajua edes ajatella. Esimerkkinä tästä se, kun olimme kaverini kanssa ajelemassa, ja näimme yhtäkkiä paljon revontulia. En ollut koskaan aiemmin nähnyt niitä, ja olin todella innoissani. Koko loppu illan olin hymy huulessa, se oli niin kaunista.

Mitä hyvää tässä päivässä on ollut mun mielestä?

♥ Sain nukkua myöhään. Heräsin klo 12, en muista edes milloin olen viimeksi niin kauan nukkunut.
♥ Heräsin pahalla päällä, mutta sain sen käännettyä positiiviseksi.
♥ Hyvä mieli siitä, että pääsin lomalle.
♥ Rento fiilis yleisesti
♥ Ihanat kaverit!


- - - - - - -

Omana itsenäsi kelpaat juuri oikeille ihmisille. 
Älä välitä mitä muut ajattelevat. 
Elä omaa elämääsi ja tee sitä, mikä juuri sinusta tuntuu oikealta.

Ole armollinen itsellesi

On monta syytä, miksi juuri sinun pitäisi olla armollinen itsellesi. Kukaan meistä ei ole täydellinen - et sinäkään, enkä minä. Siinä on yksi syy, miksi sinun pitäisi olla armollinen itsellesi, ja myöskin muille.

Ja koska kukaan ei ole täydellinen, kaikki epäonnistumme joskus. Virheistä oppii, eikö niin? Ei pidä olla liian vaativa itseänsä kohtaan. Mokaaminen ei ole noloa. On helpompi miettiä, mitä teki väärin ja ottaa opiksi asiasta.

Mielestäni myös anteeksianto on osa armollisuutta. Miksi? Se esimerkiksi antaa mielenrauhan molemmille osapuolille esimerkiksi riidassa. Toinen voi mokata, mutta täytyy myös muistaa oma osuus riitaan tai täytyy myös muistaa, että se toinen ei aina mokaa, on siinä hyviäkin puolia. Anteeksi voi antaa myös ilman, että täysin hyväksyt jotain asiaa, eikä kaikkea tietenkään tarvitse sietää. Jotkut saattavat antaa anteeksi, jotta saavat mielenrauhan ja voivat jatkaa elämää. Monien asioiden käsittelemisessä menee aikaa, se on ihan ymmärrettävää.

Olen itse sitä mieltä, että oma onnellisuus ja oma mieli kärsii, jos on liian armoton tai vaativa itseään kohtaan. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että ei anna itsensä mokata koskaan tai moittii itseään, jos saa vaikkapa matematiikan kokeesta kutosen. Kaikkea ei voi osata täydellisestä - ja kuka sanoi, että kaikkea pitäisi osata? Vaikka yrittäisimme aina olla mokaamatta, niin vain joskus käy.

Täydellisyyteen pyrkiminen voi pilata oman onnellisuuden, kun ei huomaa sillä hetkellä onnea tuovia asioita, vaan keskittyy korkeammaksi tähtäämiseen ja siihen, missä voisi vielä kehittyä. Mielestäni se ei ole hyvä asia, koska samalla ei osaa nauttia pienistä asioista, jotka tuovat onnea. Kun pyrkii täydellisyyteen kaikessa, on mielestäni liian vaativa itseä kohtaan.

Jos esimerkiksi vihaa ylläpitää liian kauan, usein se voi muuttua katkeruudeksi. Se syö myös ihmisen onnellisuutta ja mielen rauhaa. Elämässä on niin paljon parempiakin asioita kuin viha tai katkeruus, sun muut negatiiviset tunteet. On ok tuntea negatiivisia tunteita, mutta mielestäni niihin ei pitäisi takertua. Positiivisilla tunteilla saa aikaan positiivisia asioita, eikö niin?

Jos on aina itsessään hirveän negatiivinen asenne, se lisää varmasti elämässä tai itsessään negatiivisuutta. Kaiken pahan voi antaa mennä, eikä takertua liian pitkäksi aikaa. Edelleen tarkoitan sitä, että on ok miettiä ja käsitellä jotain negatiivista tapahtumaa, esimerkiksi riitaa, mutta ei antaa sen kaataa koko päivää tai loppu elämää.

Olen tästä hyvä esimerkki. On yllättävän vaikeaa huomata itse niitä hyviä asioita, jos vaikkapa mokaa koulujutun tai riitelee läheisen kanssa. Olen aina vaatinut itseltäni paljon, ja kironnut jos matikan kokeesta on vitonen tullut. Silloin on helposti jäänyt ajattelematta, kuinka hyvä olen esimerkiksi ruotsin kielessä. Helppo se on muille sanoa, että pitää olla armollinen. Niitä sanoja on itse aika vaikeaa noudattaa. Pikku hiljaa hyvä tulee.

Kaikki tulemme kohtaamaan niin paljon erilaisia tilanteita elämässä, että on hieman turhaa keskittyä vain negatiiviseen. Elämässä on niin paljon hyvääkin, mitä ei välttämättä arjen kiireessä kerkeä huomaamaan. Esimerkiksi ihanat ystävät, perhe, kaunis sää, jne.

Ole siis armollinen itsellesi, hyväksy virheesi ja opi niistä. Antaa menneisyyden olla, ja keskity nyt vain tähän päivään ja siihen, kuka itse olet. 

Yleinen ihmetys

Todella usein ihmettelen asioita, niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Tämmöisiä asioita ovat mm. ihmisten yleinen käyttäytyminen, toisten kunnioitus, somessa ylenpaattinen oleskelu, ihmisten loukkaaminen jnejne.

En kertakaikkiaan voi ymmärtää, miksei jotkut voi toisia ihmisiä  kunnioittaa. En tarkoita todellakaan, että kaikki tekisivät näin, mutta tällaisia ihmisiä on. Toisten ei anneta elää omaa elämäänsä rauhassa, vaan jollain tavalla pitää käyttäytyä epäkunnioittavasti (mm. ilkeä käyttäytyminen, niin somessa kuin "oikeassakin elämässä", haukkuminen yms.) eikä arvosteta toisia, jotka ovat yksilöitä niin kuin me kaikki. Olemme kaikki ihmisiä, miksi se toinen samanlainen on ongelma?

Ylipäätänsäkin minussa ihmetyttää ihmisten käyttäytyminen mm. sosiaalisessa mediassa. Kirjoitellaan mitä lystää, miettimättä sananvapauden rajoja ja toisen ihmisen kunnioitusta. Toisesta ihmisestä ei saisi myöskään levitellä yksityisiä asioita julkisesti. Internetissä on myös rajat, mitä lain mukaan on ok sanoa, ja mitä ei. Moni ei vaan kummasti näytä muistavan kyseistä asiaa. Onko se vaikeaa kirjoittaa rakentavasti, toista kuitenkaan haukkumatta maan rakoon? Ei se minulle ainakaan tuota ongelmaa. Mielestäni yleisesti pitäisi parantaa some - käyttäytymistä, jos on tapana aukoa päätänsä ja laukoa suusta mitä sattuu.

Minua raivostuttaa myös ihmisten hyväsydämisyyden hyväksikäyttäminen. On olemassa ihmisiä, jotka soittavat jollekin tietylle henkilölle vaan kun kaipaavat jotain. Jotkut saattavat myös suostutella jonkun tekemään jotain, koska oivaltaa kyseisen henkilön olevan hyväsydäminen. Tästä esimerkkinä vaikka rahan lainaaminen tai suostuttelu ostamaan jotakin. Sitten lupaillaan maksaa takaisin, mutta sen jälkeen ei kuulukaan enää mitään, kun sai mitä halusi. En voi ymmärtää, miten epäinhimillisiä ihmisiä maailmassa voi olla. Kuinka röyhkeitä jotkut osaavat olla? Onko röyhkeydellä nykypäivänä rajoja, kun joistakin tulee vaan ahneempia ja ahneempia?

Ihmisten haukkuminen somessa, vaikka ei tunne kyseistä henkilöä henkilökohtaisesti. Mikä oikeuttaa kyseiseen tekoon? Media antaa aina tietynlaisen kuvan julkisuudessa esiintyvistä ihmisistä, mutta tarkoittaako se sitä, että henkilö on välttämättä samanlainen henkilökohtaisesti, omassa yksityisessä elämässä? Ei välttämättä. Kaikki tekevät virheitä, mutta medialla on tapana nostaa enemmän esille virheitä, kuin niitä hyviä suorituksia, vaikka niitäkin näkee totta kai.

Tuntuu, että jotkut ihmiset oikein nauttivat toisen ihmisen tuskasta. Tällaista usein tapahtuu, kun purkaa omaa pahaa oloaan haukkumalla tai loukkaamalla toista ihmistä. Tuska tavallaan siirtyy toiselle. Onko tämä sitten tapa ratkaista asioita? Ei tietenkään ole.

Nämä ovat asioita, joihin voi omalla käytöksellä vaikuttaa. Jos kaikki käyttäytyisimme toisiamme kohtaan arvostaen ja hyvin, säästyisimme monelta mielipahalta. Meitä ihmisiä on täällä yli 7 miljardia yksilöä ja ihmisiä löytyy moneen lähtöön. Mutta onko se kaiken vaivan arvoista loukata toista, tai satuttaa toista?

Taisi tulla taas vuosikauden avautuminen, mutta jos joku tunnistaa tekevänsä röyhkeitä, ilkeitä ja todella loukkaavia asioita toisille, kannattaa miettiä, miltä tuntuisi, jos joku tekisi aivan samalla tavalla sinulle. Ei varmasti mukavalta. Postauksen tarkoitus ei todellakaan ollut yleistää! Itse olen pärjännyt aika pitkälle jo sillä ajatusmallilla, että yritän olla tekemättä muille sitä, mitä en haluaisi itselleni tehtävän. Toki joskus vihapäissään tulee auottua turpaa jollekin läheiselle, mutta aina voi pyytää myös anteeksi.

After long time

Ohhoh, siitä taas melkein 6kk kun viimeksi tullut kirjoiteltua! Mä en vaan tosissani tiedä mistä kirjottaa, outoa kylläkin, mun pää lyö ihan tyhjää. Ois niin kiva kirjotella ihan joka viikko, jos vaan keksis jotain mistä kirjottaa. Ei sitä väkisin viitti ruveta kirjottamaan, sillon usein se teksti on aika tönkköstä.

Oon lähiaikoina ollut tosi mietiskelevä, ja on tullut mietittyä erilaisia asioita, jotka liittyy itseeni ja muihin. Yksi asia on esimerkiksi oman itsensä arvostaminen. Se taitaa nykykiireessä monilta unohtua, kun koko ajan pitäisi olla kaikkialla menossa (koulussa, töissä, kavereilla, urheilemassa tms.) Ja samoin on mullekin käynyt. Tykkään auttaa muita, mutta sitten kuin itse tarvitsen apua jossain asiassa, saatan olla hiljaa. Myös toisille ihmisille sanominen, jos loukkaa, on unohtunut. Sitä antaa vaan toisten sanoa mitä sattuu, välittämättä siitä, onko se oikein itseä kohtaan. (Eri asia toki läpän heitto, jonka tajuaa olevan vitsiä, en mä sellasista loukkaannu.)

Pelkästään omien oikeuksien puolustaminen ei ole ainoa asia, joka on itsensä arvostamista. Mielestäni siihen kuuluu myös se, että kuuntelee itseä, omaa mieltä ja kehoa. Myös ajan varaaminen itselleen on tärkeää. Välillä kun olen yksin, saan ajateltua paljon asioita, käytyä asioita läpi mielessä. Se on välillä tosi rentouttavaa. Harvoin viihdyn yksin, mutta nykyään se on ihan jees, kun koko ajan ei ole jotain hääräämässä ympärillä. On tullut ajateltua  omaa pääkoppaa, ja olen tajunnut, etten monessakaan tilanteessa ole sitä kuunnellut. Vaikka pitäiskin kuunnella itseä. Itsensä arvostamista on myös se, että tekee itselleen miellyttäviä asioita. Se ei ole itsekästä, se on vain itsestään huolta pitämistä.

Myös se, että teet isoja päätöksiä itseäsi koskien, ei ole itsekkyyttä. Arvostat itseäsi, ja koet päätöksen olevan hyvä sinulle. Silloin muidenkin pitäisi tukea sinua - ei tuomita. Tästä puheenollen, toisten päätöksiä pitäisi arvostaa. Esimerkiksi läheisen päätös jonkin asian suhteen. Se on toisen kunnioittamista, jota kaikki varmasti toivomme.

Voisin sanoa viettäväni tavallaan miettimisen viikkoa :-D Hassua todeta se ääneen, mutta joka päivä pyörittelen asioita mielessä. Voisin sanoa tajunneeni paljon asioita tällä viikolla, suurimmaksi osaksi hyviä sellaisia. Otan tavoitteeksi alkaa tekemään päivittäin asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Yritän myös ajatella positiivisemmin ja yritän olla takertumatta liikaa ikäviin asioihin. Kun ajattelee positiivisesti, asiatkin alkavat sujumaan paremmin.

Lyhyeksi tämä postaus jäi, mutta jääköön. Arvostetaan kaikki itseämme ja muita, niin voimme varmasti paremmin.

Miten pelko hallitsee meitä?

Monesti ihmiset antavat pelkojen hallita eri tavoin heidän elämää. Miksi ihmiset ylipäätänsä tekevät niin? Uskon itse, että kaikki eivät tarkalleen tiedä miten hallita pelkoa, enkä tiedä minä itsekään. Mieleeni juolahtelee vain erilaisia ajatuksia liittyen pelkoon, sillä aina kun huomaan pelon tunteen valtaavan mieleni, mietin että miksi.

Ihmiset voivat oppia hallitsemaan tunteitaan – totta kai. Pelko on yksi vahvoista tunteista, joita koemme eri tavoin. Voimme pelätä pääsemmekö jonkun kokeen läpi, joka usein on jännitystä myös, tai voimme pelätä henkemme edestä sodan tullessa. Pelon asteita on monenlaisia. Kun ruvetaan ajattelemaan syvemmälle ja syvemmälle, minulla ainakin aivot menevät sekaisin. Pitkän mietinnän jälkeen usein havaitsen pelkääväni turhaan. Toki aina löytyy oikeasti syytä pelätä, mutta itselläni usein sellaisia tilanteita ei ole ollut.

Hyvänä esimerkkinä siitä, kun tänään ajattelin, miksi pelkään ottaa riskejä. Miksi pitäisi pelätä kohdata uusia asioita? Joidenkin mielestä se kuulostaa naurettavalta, mutta en varmasti ole ainoa joka sellaista pelkoa kokee. Ehkä se on pelko ajatuksesta, että pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Sellainen tunne minulla tulee, jos puhun esimerkiksi englanniksi luokan edessä. Puheen jälkeen kuitenkin tunnen suurta helpotusta, että selvisin siitä. Tunne on ollut sen jälkeen myös sellainen, ettei se niin paha ollutkaan kuin kuvittelin.

Pelko ehkä toisaalta liioittelee mieltämme, jonka jälkeen annamme pelolle vallan. Kun pelko ottaa vallan mielessäsi, se varmasti vie mahdollisuuksia kohdata uusia asioita elämässä. Joku voi jossain tapauksessa katua, että jätti jonkun asian tekemättä pelon vuoksi.

Miksi meidän pitäisi pelätä ”turhia asioita”? Tai voiko asioita pelätä turhaan? Mielestäni voi. Itselläni voin myöntää olevan turhia pelkoja, joiden annan hallita elämääni. Konkreettinen esimerkki siitä, että haluaisin mennä jatko- opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, mutta koska se ei ole vanha tuttu paikka, jossa olen elänyt koko ikäni, asia pelottaa minua. Tämän koen "turhaksi" peloksi, jonka en saa hallita minua.

Minun mielipide on se, että emme saa antaa pelon hallita elämäämme liikaa. Oletteko koskaan kuulleet kenenkään sanovan, että liika ajatteleminen tappaa? Minä olen. Mielestäni se on osittain totta. Jos ajattelen liikaa, koko päiväni usein on pilalla, jos olen antanut negatiivisille tunteille liikaa valtaa mielessäni. Voiko juuri pelko tehdä meidät masentuneeksi? Ehkäpä jossain määrin, jos annamme pelolle liikaa valtaa ja annamme pelon pilata elämän huikeat mahdollisuudet.

Miten opimme ohjaamaan pelkoa? Ehkä sen jokin tarkemmin psykologiaan perehtynyt osaisi kertoa, mutta oman mielen tutkiskelu auttaa varmasti askeleen eteenpäin. Tunnistamalla omia tunteita, kuten esimerkiksi pelkoa, opimme helpommin ohjaamaan tunteita.

Voimme itse vaikuttaa tunteisiimme ja kuinka vahvasti annamme tunteiden ohjata elämäämme. Itseään pitää oppia tuntemaan mietiskelemällä tunteitaan ja tulkitsemalla niitä, jonka avulla oppii myös helpommin vaikuttamaan tunteiden vahvuuteen jossain määrin, ja ehkä helpommin oppii ymmärtämään omaa käytöstään ja syy - seurausta että miksi tuntuu juuri pelottavalta. Itseäni tämä on auttanut paljon, kun olen ajatellut niin syvälle mielessäni kuin olen pystynyt. Sen jälkeen tulee usein ahaa - elämys, jonka jälkeen olen taas oppinut omasta mielestäni lisää uutta.

Minkä tien valitsisit? Sen voit päättää sinä itse.

Syy miksi kirjoitin tämän, on se, että tulin ajatelleeksi asiaa todella paljon tänään. Pahoittelen, jos teksti on sekava, kirjoitin sen aivan tajunnanvirrassa.

Liiallinen itsekriittisyys

Ihmiset ajattelevat olevansa huonoja, ja kaikkea itsessä kritisoidaan. Milloin mikäkin on huonosti, milloin vatsamakkarat paistaa, milloin tukka on huonosti tai milloin reisissä on rasvaa liikaa. Ja milloin pitäisi taas dietata. Samalla kun katsomme peilistä huonoja puoliamme, unohdamme helposti ne hyvät asiat.

Miksi tuhlaamme aikaa itsemme kritisoimiseen, kun voisimme käyttää aikaamme löytämään ne hyvät puolet ja kehittämään itseämme? Miksi keskitymme liikaa ulkonäköön, kun se jatkuva paremman hakeminen pilaa kaiken sen kauneuden, mitä meillä on jo? Itse arvostan ihmisissä yleistä ns. viisautta, että tietää yleisiä asioita eikä ole pihalla kuin lintu laudalta. Pidän myös ihmisten avoimuudesta keskustella asioista ja siitä, ettei muita ihmisiä tuomita. 

En tiedä mistä tämä itsekriittisyytemme johtuu, mutta siihen pitäisi mielestäni saada loppu. Voisiko se johtua näistä, että on "cool" olla "suosittu" sosiaalisessa mediassa esim. kauniin kropan vuoksi? Voisiko tällainen johtaa kokonaan siihen, että kaikki pyrkivät samaan? En osaa sanoa. Jostain on vain tullut tällainen vaihe päälle, että kaikki miettivät vain ulkonäköään ja itsekriittisyyden vuoksi ei välttämättä nähdä niitä hyviä asioita itsessään - niin ulkonäöllisesti kuin henkisestikin.

Niin kuin aiemmin vihjailin, olen sitä mieltä, että oma kauneutemme katoaa kun pyrimme koko ajan parempaan. Totta kai aina löytyy parannettavaa jostain asiasta itsessään tms, mutta jatkuva hakeminen ja omien hyvien puolien unohtaminen kadottaa omaa kauneuttamme. Esimerkiksi jos kalastelee parempaa vartaloa kovalla työllä, mutta samalla unohtaa hymyillä ja olla oma itsensä, mihin se oma kauneus katoaa? Niinpä niin. Mielestäni ihminen on omana itsenään hyvä. Jos joku ei pidä sinusta sellaisena kuin olet, hän on vain vääränlainen ihminen juuri sinun elämään.

Meidän pitäisi lopettaa jatkuva itsekriittisyys, hyvällä mielellä nähdä asioita itsestä. Jos ihmiset eivät olisi niin itsekriittisiä, monilla olisi varmasti parempi itsetuntokin. Kun opimme arvostamaan itseämme sellaisina kuin olemme, voimme varmasti paremmin. Mitä hyödymme jatkuvalla itsekriittisyydellä? Mielestäni emme mitään.

Itse myönnän sortuvani usein itsekriittisyyteen. En oikeastaan osaa sanoa syytä sille. Usein kuitenkin päädyn miettimään ennemmin niitä huonoja, kuin hyviä puolia. Pitäisi vaan peiliä katsoessa sanoa itsellensä enemmän hyviä, kuin niitä huonoja puolia.

Katsoessani tuota kuvaa huomaan kehitystä viime vuoteen. Olen paremmassa kunnossa kuin ennen ja olen tullut melkein siihen pisteeseen, mitä olen toivonutkin - parempaa kuntoa ja enemmän tyytyväisyyttä itseeni. 

Hiukseni eivät ole täydelliset eivätkä finnit naamassani haittaa. Itselleni nykyään on tärkeämpää henkinen hyvinvointi ja yleisesti se, että voin hyvin, kuin pienet paineet ulkonäöstäni, VAIKKAKIN itse sorrun usein itsekriittisyyteen. Pitää vain sulkea se vaihe pois kun tulee ja keskittyä parempaan. 

Ajattelu ja sananvapaus

Mä usein mietin, että onko se ihan oikeasti sallittua ajatella. Hullua, että tänäpäivänäkin pitää tuollaisia ajatella. Lähinnä se tulee välillä mieleen tilanteissa, joissa joku saattaa miettiä, miks joku henkilö ajattelee asian jollain tavalla eikä ota välttämättä huomioon sitä, että olemme yksilöitä ja jokainen meistä erilainen.

Me ollaan yksilöitä ja me totta kai nähdään asiat eri tavalla, ja vaikka olis sama asia, jokainen yksilö kokee sen omalla tavallaan. Tähän samaan kategoriaan laittaisin sen, että me myös ajatellaan asioista eritavalla.

Onko se sitten väärin ajatella erilaisemmin kuin muut? Aina sanotaan, ettei sensuuria ole, mutta siihen törmää useissa paikoissa. Poliitikot puhuvat nykyään yhä enemmän vain samoja asioita, ja media sensuroi asioita. Ajattelemme mielessämme, mutta on kiellettyä sanoa se ääneen. Miksi?

Kun sanot jotain kriittistä, siitä nousee aika nopeasti kohu ja sitä kommentoi monta sataa (tuhatta..)? ihmistä. Huvittavana esimerkkinä tuo Maisa Torpan kirjoitus, ja kyseinen henkilö on mulle ihan tuntematon. Sen verran avaan suutani liittyen siihen, että aika huonosti argumentoitu teksti. 

Ajattelemisessa lähinnä tulee mieleen se, että miksi aina pitäisi ajatella samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Miksi se tuntuu väärältä ajatella asioista toisin? Onko taustalla pelko siitä, että tulee tuomituksi? Meille sanotaan, että kelvataan sellasena kun ollaan. Sitten kun joku on erilaisempi kuin muu massakansa, tulee kuvioihin esimerkiksi kiusaaminen tai syrjäytyminen. Jos emme saa edes ilmaista mielipiteitämme tai olla sellaisia kun ollaan, miten voisimme kelvata omana itsenä tänne yhteiskuntaan?

Mä laittaisin ajattelun ja sananvapauden vähän niin kuin samaan kategoriaan. Mielessä voimme ajatella ihan mitä tahansa, ja sananvapaudella tarkoitetaan, että voidaan sanoa, mitä ajattelemme. Olen myös sitä mieltä, että sananvapaus on osa demokratiaa. Jos kansa laitetaan hiljaiseksi, jokin on pahasti pielessä.

Nettiä selaillessa tuli mieleen monia havaintoja. Miksemme käytä omia nimiämme nimimerkkien sijaan, jos kerta meillä on sananvapaus? Miksi koulussa pelätään sanoa mielipiteitä, kun sitä joku kysyy? En osaa sanoa, onko yhteiskunnan kasvatus sellaista, että meille muodostuu tällainen ajattelutapa, että helposti tuomitaan. Tai sitten se johtuu siitä, kun esimerkiksi media, joka vaikuttaa meihin suuresti, jättää kertomatta monista asioista. Sen lisäksi monista asioista vaietaan, koska kyseinen asia voi olla "tabu" ihmisille. En ymmärrä miksi, koska sen takia asioista pelätään puhua. 

 Omakohtaisena kokemuksena voin sen sanoa, että itsellä on ainakin ollut pelko tuomitsemisesta. Muodostunut ajatusmalli, että pitäisi ajatella samalla tavalla kuin muutkin, jotta sopeutuisin joukkoon. Näin olen ajatellut aina aiemmin, mutta lähivuosina olen sallinut itselleni luvan ajatella eri tavalla. Kuulostaa hassulta, että kirjoitan tästä asiasta ja itse olen mennyt muiden mukana. Asioita tutkiessa ja miettiessä alkaa löytämään itsensä ja itse olen tullut ainakin rohkeammaksi, kun olen sallinut itselleni ajatella kaikenlaisia ajatuksia liittyen ihan kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Sen takia myös aloitin kirjoittamaan blogiani.

Sananvapaudella tarkoitetaan vapautta ilmaista mielipiteitä. Siihen ei kuitenkaan kuulu kunnianloukkaus tai jonkun henkilön yksityisasioiden levittäminen. Silloin se on jo rikos.

Kannatan sitä, että mediassa otettaisiin esille sellaisiakin asioita, joista media yleensä vaikenee. Mitä vaarallista juttelemisen herättämisessä on? Ei puhuminen tapa. Keskustelu on mielestäni oiva tapa käydä erilaisia asioita ja keskustelun kautta saa uusia näkökulmia asioihin. Ehkä ajattelu ei olisi niin mustavalkoista, jos tätä "sensuuria" ei olisi, vaikkapa sanotaan, että Suomi on sanavapaa maa. 

Huomioikaa tätä lukiessanne, että painotan perusteltua ja asiallista keskustelua. Turha lapsellinen haukkuminen ei ole mielestäni rakentavaa keskustelua. Joten en tarkoita tekstilläni epäasiallisia keskusteluja, vaan yleistä keskustelua asiallisesti erilaisista asioista.

Onko teknologia sittenkään niin hyvä asia?

Mihin on häviämässä ihmisen oma aivojenkäyttö? Mihin on häviämässä meidän oma älykkyys sekä päättelykyky? Varmasti kauas pois, kun kaiken korvaa teknologia tulevaisuudessa.

Aika rankkaa lähteä väittämään sellaista, eikö? Mutta varmasti olette moni muukin huomannut saman kuin minä.

Esimerkkinä tästä se, että luin lähiaikoina Metron lehdestä, että pääkaupunkiseudulla kouluihin hankitaan mobiililaitteita sekä tabletteja. Oppikirjoja sähköistetään ja sitten materiaali siirtyy koko ajan yhä enemmän sinne teknologian puoleen. Ja sitten opettajat valittavat, kun puhelimia käytetään koko ajan tunneilla? Millä valvotaan se, mitä ne siellä tableteilla tunnin aikana tekee? 

Myös ylioppilaskirjoitukset halutaan sähköistää. Miksi ihmeessä? Olen vahvasti tätä teknologistuvaa opetusta vastaan, sillä ollessani koneen tai ylipäätänsä teknologian ääressä, en pysty keskittymään siihen olennaiseen - opiskeluun. Enkä varmasti ole ainoa, joka on tätä mieltä. Kirjoittaessa tietokoneella itselläni ainakin ajatus harhailee paljon enemmän, kuin paperille kirjoittaessa.

Kyse on myös siitä, että ihmiskunta on laiskistumassa. Miksi luotamme liikaa teknologiaan? Miksi emme käytä omia aivoja, kun sellaiset meillä kuitenkin on? Teknologia voi pettää, siksi siihen ei pidä luottaa liikaa. Esimerkkinä taas kun autolla on ajettu mereen vain sen vuoksi, että on liikaa luotettu navigaattoriin - tekniseen laitteeseen. Jos oma havaintokyky ja tarkkaavaisuus toimii siinä, mitä ympärillä tapahtuu, monia asioita voitaisiin varmasti ennaltaehkäistä - niin kuin tuon mereen ajamisenkin.

Iltalehden artikkelissa on myös tutkimuslähteiden perusteella teknologian vaikutuksia oppimiseen.

Mun pointti koko kirjotuksessa on se, että teknologia tyhmentää meitä. Se vaikuttaa meidän oppimiseen, keskittymiseen ja aivoille ei tee hyvää, jossei ihmismieli saa tekemistä. Aivot tarvitsevat rasitusta pysyäkseen virkeänä. Joten miksi halutaan tuoda teknologia ihmisaivojen tilalle monissakin asioissa? Jotta päästään helpommalla? Varmaankin, mutta onko se taas meille hyödyllistä, on asia erikseen.

Tavotteet 2015

Kirjotan tän blogitekstin ihan lähinnä itseni kannalta, jotta oon perillä siitä, mitä tältä vuodelta sattumoisin satun tavottelemaan.

Ootteko te miettineet jo tälle vuodelle tavotteita? Jos ette, niin miksette? Eikö oo kuitenkin hyvä olla joku päämäärä, mihin suuntaan on kuitenkin menossa?

Aluksi tätä miettiessä en tajunnut edes, että onhan mulla selkeitä tavotteita. Ne ovat olleet vain ajatuksia, mutta niihin päin pyrin silti kovasti menemään. Ei niitä usein tajua, ellei ne tosiaan ole mustaa valkosella :D Itsellä tapana tajuta asiat vasta sitten, kun ne on kirjotettu johonkin ylös. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia.

Salilla käynti

Vuosi 2014 meni ehkä hieman perseelleen kun miettii, mitä mä sillon tavottelin. Tavottelin parempaa kuntoa, mutten mä oikeen siinä edistynyt. Viime vuosi muutenkin oli vähän kuin vuoristorataa, ehkä nyt vakaampana eteenpäin! Tavote mulla on kuitenkin käydä 3x viikossa salilla, ja sitten toki enemmän jos kerkeän tai olen kerännyt motivaatiota, mutta ainakin tuo 3. Pyrin myös siihen, että olen paremmassa kunnossa tän vuoden loppuun mennessä. En tee sitä tämän yleisen "Fitness"- buumin vuoksi, vaan sen takia, että saan iloa liikunnasta ja että olen huomannut voivani paljon paremmin henkisesti, kun liikkuu. Nykyään ei myöskään karkkia paljoa tee mieli.

Opiskelu

No tämän suhteen oon ollut aika määrätietonen pitkään. Syksyllä tiesin jo mitkä aineet haluan kirjoittaa. Apua, syksyllä mä kirjotankin jo ensimmäiset 3 ainetta ylioppilaskirjoituksissa! Hirveen nopeesti aika menee, mutta syksyllä ne koittaa.. :) Kesällä tavote on siis myös lukea niinkuin liikkuakin! Opiskelun suhteen mun tavote on saada suht. hyvät arvosanat, mihin olen itse tyytyväinen - eli sen mukaan täytyy kesälläkin opiskella!

Tulevaisuus

Tulevaisuuden suhteen oon nykyään aika toiveikas. Tiedän suurinpiirtein mitä haluan tulevaisuudelta, mutta sen jätän vielä tänne pohtimatta.. :) Sen verran sanon, että kun valmistun 05/2016, niin haluaisin muuttaa omilleni, käydä duunissa vuoden ja sitte puhaltaakin jo uudet tuulet, jos tavoitan tavoitteeni määrätietosesti ja onnistun siinä!

Ihmissuhteet

Tavote on ja pysyy edelleen, että pidän läheisimmät ihmiset mun elämässä. Jos joku ei sitä ymmärrä, että haluan välillä keskittyä itseeni ja siihen, millaisen tulevaisuuden itselleni rakennan, voi rauhassa kävellä pois. En mä onnellisuutta löydä, jos en mä koskaan itseäni ajattele! Eli välillä rehellisesti sanoen pitää olla itsekäs.

En mä hirveästi ole tavotteita itselleni asettanut, mutta noikin tavotteet ovat aika suuria ja ajankohtaisia. Tavotteena on löytää tasapainonen elämä, ja se onnellisuus kaivaa sieltä myös esiin. 2014 Opetti mulle sen, että nyt on aika miettii välillä itseä ja tehdä asioita, joista itse pitää. Uskon vahvasti siihen, että tää vuos tulee olemaan paljon vakaampi (hyvä niin) ja että tuun olemaan henkisesti paljon enemmän tasapainossa. On ihan hyvä myös asettaa tavotteita, että on jotakin mistä pitää ja mitä haluaa tavoitella. :)

Mietteitä

http://blogbook.fi/infittogether/ole-susi-ala-lammas-luo-henkilokohtaiset-rajat-ja-nauti-olla-sina/

Kyseinen blogiteksti oli mun mielestä tosi motivoiva, pitkä mutta tosi hyvin kirjotettu ja kaiken lisäksi se pisti mut tosiaankin miettimään asioita. Kirjoittaja oli ihan oikeassa, miks elää miten ne muut olettaa meidän elävän. Miksi antaa liikaa valtaa muille?

Ton myötä rupesin miettimään mitä mä oikeasti elämästä haluan. Siihen en osaa vielä vastata muuta kuin sen, että haluan kehittyä ihmisenä. Meen pää mustana tulevaisuuteen ja katson mitä se tuo edessään. Mulla on harrastus josta pidän ja monia mielenkiinnonkohteita, oon kiinnostunut asioista. Oon kiinnostunut kehittämään itseäni myös parempaan suuntaan, miks jäädä turhaan junnaamaan samaan asiaan?

Oon kiinnostunut kehittämään itseäni mielellisesti (voiks tollee sanoa?). Oon kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta yhtenä yksilönä kaikkeen ei voi vaikuttaa vaikka kuinka lujaa mä huutaisin mielipiteitäni.

Oon kiinnostunut kehittämään mun kehoa sellaseksi kun mä haluan. Kuntoilu on hauskaa. Ihan sama mitä kukaan sanoo, haluan olla sellanen mistä oon aina unelmoinut. Ihmisenä haluan olla hyvä, luotettava persoona. Pyrin olemaan avoin elämälle ja pettymysten kohtaaminen opettaa aina jotain.

Aina ennen mä oon elänyt niin kuin kaikki on halunnut. Olla tietynlainen, tehdä jotain tiettyjä asioita. Viimesen vuoden aikana oon tajunnut, että mun pitää keskittyä vaan mun omiin tekemisiin. Jos mä en ole itse onnellinen, miksi kukaan olis mun kanssa onnellinen? Miksi eläisin muiden mukaan, kun se ei tee musta onnellista? Niinpä niin.

En osaa oikein pukea sanoiksi mitä ajatuksia tuo blogiteksti mussa herätti. Mutta se herätti toivoa siitä, että ei oo kiellettyä tehä sitä mitä haluaa. On vaan ajatellut sen olevan kiellettyä, kun yhteiskunta asettaa tietyt paineet ihmisille. Ja samalla tajusin, etten oo ainoa joka ajattelee näin.

 Se blogiteksti sai mut ajattelemaan ja toivomaan parempaa tulevaisuutta itselleni. Se sai mut todella toiveikkaaksi koskien tulevaisuutta, vaikka oon aina pelännyt tulevaa. Mulle suorastaan tuli kunnon motivaatio elämää kohtaan, kun mietin asioita, joista pidän. Pidän opiskelusta, salilla käymisestä, uusien asioiden oppimisesta ja pidän mun läheisistä. Miksi pitäisi tehdä mitään toisin, jos oon näin tyytyväinen?

Eläkää niin kuin toivotte, älkää miettikö liikaa toisten toiveita. Elätte itseänne varten täällä. Kannatan ehdottomasti lukemaan ton blogitekstin linkistä, se on paras teksti mitä oon vähään aikaan lukenut. Niin yksinkertainen asia, jota ei tule ajatelleeksi. Täyttä asiapuhetta.

Liikuntapillerit - Kaikkeen kemiallinen ratkaisu?

http://www.iltalehti.fi/kuntoilu/2015031619365323_tj.shtml

Iltalehden artikkelissa lainataan Helsingin Sanomia, ja artikkeli käsittelee liikuntapillereitä. Liikuntapillereillä tarkoitetaan kemiallisesti tuotettuja pillereitä, jotka korvaavat liikunnan. Pillereissä on irisiini - hormonia, joka puolestaan muuttaa elimistön rasvavarastoja aktiivisiksi, ruskeiksi rasvoiksi. Artikkelissa sanotaan, että se on ratkaisu esimerkiksi vuodepotilaille, jotka eivät pysty syystä tai toisesta liikuntaa harrastamaan.

Kun luin jo otsikon, tokasin että ei hemmetti. Liikunta _pillereitä_ korvaamaan itse liikunta? Kirjoitan tämän mielipiteen siltä kannalta, että moni muukin varmasti haluaa kyseisiä pillereitä.
Olen samaa mieltä, että vuodepotilaille pitäisi keksiä ratkaisu lihomiselle, mutta en usko kemiallisen ratkaisun olevan hyvä. Tätäkään ei varmastikaan ole tutkittu tarpeeksi pitkälle, niin kuin ei ole monia muitakaan lääkkeitä.

Kaikella toki on sivuvaikutuksensa, ja siksi aloinkin heti kyseenalaistamaan tätä ajatusta, että miksi liikunta halutaan korvata pillerillä. Kyllä, edelleen artikkelissa mainittiin mahdollinen kohderyhmä, mutta en silti ymmärrä. Ja varmasti moni "laiska", joka ei jaksa vaivautua liikkumaan tai ei viitsi liikkua, saisi "pimeänä" tällaisetkin pillerit, jotta itse liikunnalta vältyttäisiin.

Vertauskuvaksi tähän voisin verrata antibiootteja, että mitä sivuvaikutuksia niistäkin on tullut.
Ylen artikkelissa mies kertoo kokemuksistaan, eikä kovinkaan moni lääkäri silti yhdistänyt oireita antibiootteihin. Ja miksiköhän? Lääkkeiden avullahan tehdään isoa bisnestä, miksi uskoa lääkkeen aiheuttavan niin isoja ongelmia jollekin. Voi kyllä, varmasti aiheuttaa.

http://yle.fi/uutiset/antibioottikuuri_vei_nuoren_miehen_mielisairaalaan_minulle_tuli_omituinen_tarve_hypata_sillalta/7839200  Tässä linkki kyseiseen artikkeliin antibiooteista.

Moni varmasti innostuisi ajatuksesta, että "Vau, liikuntapillereitä, laihdun!", mutta tuskin uskot kemiallisten aineiden tekevän hyvää sinun vartalollesi. Ja tuskinpa tästäkään vältyttäisiin ilman haittavaikutuksia. Haittavaikutuksista ei ole mainittu Iltalehden artikkelissa sanaakaan, vaan tämä juttu oli testattu hiirillä. Voiko kukaan väittää, että olisi terveellistä yrittää laihduttaa kemiallisin keinoin, harrastamatta liikuntaa laisinkaan?

Tässä samalla häviää ajatus siitä, että mihin se mielihyvä katoaa, jonka ihminen saa liikkuessaan. Ollaanko me todella siirtymässä aikakauteen, jossa yritetään kaikki korvata kemiallisesti? Jälleen lisää rahaa, eikä luonnollisia tapoja oikein mietitä.

Herää helposti myös ajatus, jääkö liikuntapillerien antaminen ainoastaan niille, jotka eivät oikeasti pysty liikuntaa harrastamaan. Eikö kyseinen yhtiö kuitenkin toivo kovaa liikevoittoa, joka nämä pilleritkin on keksinyt, ja mahdollisesti tuo markkinoille? Jos kysyntä kasvaa todella suureksi esimerkiksi maissa, joissa lihavuus on todella yleistä, voiko yritys muka taata, etteivät markkinoi kyseistä tuotetta myös ylipainoisille laihtumisen haluaville, jotka voisivat laihtua oikeasti liikkumalla? En usko että takaa sellaista.

Iltalehden kyselyssä 68% olisi valmis kokeilemaan kyseisiä laihdutuspillereitä. Tämä osoittaa jo, että kyseisillä pillereillä tulisi olemaan paljon, todella paljon kysyntää. 

Ihmisten erilaisuus

Joku saattaa otsikon perusteella heti ajatella, että onpas taas yleinen aihe. Mitä väliä sillä on, kun aika monella on kuitenkin oma kantansa ja kaikki miettivät aina jollain omalla tavalla asioita? Mä tykkään kirjottaa, koska selvennän omaa päätäni kirjoittamalla tänne. Mulle tulee niin paljon ajatuksia, että niitä on vaikea välillä edes kirjoittaa.

Tää aihe tuli mulle mieleen siksi, koska olen mielestäni aika omalaatunen, niin kuin toki jokanen yksilö omana itsenänsä. Mua ei kiinnosta meikata kauheita määriä meikkiä tai ostaa niitä perus vaatteita, mitä saattaa "muodissa" sillä hetkellä olla. Mua ei myöskään kiinnosta ryypätä joka viikonloppu tai ottaa sataa kuvaa snapchattiin päivässä.

Mua kiinnostaa kehittää itteäni ihmisenä jatkuvasti ja mä tykkään saavuttaa asioita. Tän huomaa siinä, että esimerkiksi työelämässä oon kauhean kunnianhimoinen tapaus, ja tykkään tehdä töitä. Sillon mulle tulee olo, että oon saavuttanut jotain tärkeää. Nyt ehkä jollekin saattaa tulla ajatus mieleen, että juoksen rahan perässä. Ei, teen työtä koska samalla kehitän itseäni. Mua kiinnostaa myös tosi erilaiset duunit, ei mua kiinnosta tehdä vaan yhtä ja samaa ammattia koko ikääni (paitsi asianajaja, khehehe mut sinne asti en oo päässyt, vielä). Mua kiinnostaa kokeilla erilaisia duuneja, jotta tajuaa miten erilaisia erilaiset työt ovat.

Oon myös huomannut, ettei mua kiinnosta puhua "turhanpäiväsiä" asioita. Yleensä sanon kun mulla on sanottavaa, enkä oikeen keksi "turhanpäivästä" pölötettävää helposti. Tiedä sitten onko tää hyvä vai huono asia. Mun mielestä on aika outoa kirjoittaa näitä asioita mustaa valkoselle kun usein vaan ajattelen niitä. Tätä tekstii kirjoittaessa huomasin, miten vaikeeta tää oikeesti on.

Mutta avasin tota mun tekstiä kertomalla omia tuntemuksia itsestäni verrattuna muihin. Kyllä, jokainen on yksilö ja periaatteessa kaikki ovat erilaisia, mutta aina on niitä, jotka erottuvat "parhaiten" joukosta jollain tapaa. Kyseessä voi olla tyyli, puhetyyli, ulkonäkö tai vaikkapa eri väriset hiukset. En lähtisi sanomaan, että se ois huono juttu.

Annetaan ihmisten olla sellasia kun ne on, omina yksilöinä. Meillä kellään ei oo varaa lähtee tuomitsemaan, niinku oon aiemmassa postauksessa aiemmin kirjoittanut. Monesti miettii myös, onko se erilaisuus niin pahasta. Keksittekö yhtäkään syytä, miks se ois paha? Mä keksin yhden. Ehkä sillä, joka tuntee itsensä erilaiseksi, tulee helposti ajatus, että mitähän noi muut ajattelee. Itse ajattelen niin ehkä liiankin usein, kun oikeasti ei pidä välittää siitä, mitä muut ajattelee vaikkapa sun tyylistä. Ole oma itsesi, niin sä löydät kyllä ne oikeet ihmiset rinnalle. Jos joku ei hyväksy sua sellasena ku sä oot, se ei oo oikea ihminen sun elämään. Itse oon sitä mieltä, koska turhaa lähteä muuttamaan itseä sen takia että joku hyväksyisi sut. Ootko sillon muka oma itses kokonaan ja sujut itses kanssa? Tuskinpa.

Miettikää sitä, että jos me kaikki oltaisiin samanlaisia tässä maapallossa, mitä siitä tulisi? Suoraansanoen yks kaaos mun mielestä. Jos jokanen puhuis samanlailla, näyttäis samanlaiselta tai pukeutuis samanlailla jne. En mä sellasta kestäis. Mun mielestä on ihan hyvä, ettei kaikki yritä olla samanlaisia kuin joku muu. Jokanen meistä tuo maailmaan jotain mitä välttämättä se toinen ei. Joku meistä saattaa täydentää sen toisia puuttuvia puolia, mitä sillä toisella ei välttämättä oo ja toistepäin jne.

Ja jotta tää yhteiskunta saadaan toimimaan, me tarvitaan erilaisia näkökulmia ja erilaisia mielipiteitä. Jos kaikki ajattelis asiat vaan yhellä tavalla ja hirveen kapeesti, ei siitä tulis yhtään mitään. Me tarvitsemme erilaisia ihmisiä tänne, jotta kaikki täällä toimis. Robottimaisina ihmisinä, samaan pyrkivinä henkilöinä tää ei toimis tälleen.

2014

Mennään jo vuotta 2015 helmikuussa, silti tuli halu kirjoittaa viime vuodesta, koska siitä en oo vielä oikeastaan kirjottanut. Mitä mä olen oppinut vuodesta 2014?

♥ Arvostamaan mun läheisimpiä ihmisiä. En tiedä missä olisin ilman niiden tukee ja turvaa. Oon sellanen ihminen, että tarviin lähelleni tukee ja turvaa paljon, läheisiä ihmisiä. Oon tosi onnellinen että mulla on läheisiä, niistä ei kannata koskaan luopua. Aina kun on paska päivä niiden tukeen voi turvautua ja on joku siinä lähellä. Aina sitä ei tajuu miten tärkeitä ne läheiset on, mutta tilanteen vaatiessa yleensä sen huomaa.

♥ Rehellisyys. Ihan oikeasti, pitäs olla perus ihmisen asioita, mutta ei nykypäivänä sitä kaikki ymmärrä. Totuus joskus sattuu, silti oon oppinut vuonna 2014 sen, että valheet satuttaa enemmän kuin se rehellisyys. 

♥ Mun oma valinta. Elämässä on monia asioita, joista on ite vastuussa. Mul on mahollisuus aina valita, tehdä omia päätöksiä itseni eteen. Sitä ei aina vaan oo aiemmin ymmärtänyt, kun antanut asioiden mennä omalla painollaan. 2014 opetti mulle sen.

♥ Elämän suunta. Vihdoin jotenkin tiedostan sen, mihin suuntaan mun elämä on menossa, ja itse pystyn vaikuttamaan asioihin. Tiedän myös mihin suuntaan haluun elämäni menevän.

♥ Tietoisuus. Vähän samaa ehkä ton elämän suunnan kanssa, mutta nyt mä tiedän paljon enemmän erilaisista asioista vuoden 2014 ansiosta. Oon oppinut kattomaan asioita erilaisista näkökulmista ja oon sitä mieltä, että katon maailmaa paljon avaremmin kun koskaan aiemmin. Mä oon oppinut myös tunnistamaan mitä asioita haluun elämältä, ja tuntuu etten oo enään niin "eksyksissä" omalta tieltäni, kuin miltä aiemmin musta on tuntunut.

♥ Onnellisuus. Kun sen hetken tietää, tietää olevan onnellinen. Ne mitä on saavuttanut, ne hetket mitä on kokenut, tekee onnelliseks. Mä tuun itse aika pienistä asioista onnelliseks, siihen riittää pienikin positiivisuus päivässä. Mutta mun päivän saa kyllä pilattua helpommin :D

♥ Väärät ihmiset. Vuosi 2014 on opettanut mulle ehkä eniten ihmisistä, jotka ei oikeastaan kuulu mun elämään. Ihminen kokee elämän varrella liikaa ihmisiä, jotka vaikuttaa hetken aikaa hyvällä tavalla tai sitten kokonaan pahalla tavalla sen hetkiseen elämään. Ei pidä katua, että on tutustunut johonkin ihmiseen, koska jopa ne väärät ihmiset, jokanen opettaa sulle jotain. Hyvästä ja pahasta oppii jotain. Mutta 2014 aikana oon oppinut tunnistamaan, ketä mä haluan pysyvän mun elämässä, ketkä on mulle tärkeitä ja pidän niistä ihmisistä kiinni. 

♥ Näistä ehkä tärkeimpänä pidän sitä, että oon oppinut, että muutos ei tapahdu sekunnissa. Oon joissakin asioissa tosi kärsimätön, ja sen huomasin ainakin vuoden 2014 aikana. Yleensä oon kärsivällinen, mutta jos haluan joidenkin asioiden muuttuvan nopeasti, kuvittelen niiden muuttuvan päivässä. Kaikessa on huonot puolensa, ja onneksi olen tosiaan tajunnut, etteivät asiat muutu niin nopeasti kuin aina kuvittelisi. Muutokseen voi vaikuttaa itse, ja kaiken eteen pidää tehä töitä. Mikään ei tuu itsestään.

Åre part 2/2

Ekassa kolmessa kuvassa näkyy jotain siitä, kun tultiin ihan ylös n. 40 hengen hissillä.

Tuolla ylhäällä tuuli ihan sairaasti mut ei se haitannut, koska siellä oli ihana auringonpaiste! Varmaan kuvistakin huomaa ;) Tää postaus tulee tosin melkeen kuukauden myöhässä, mutta ei voi mitään. Tuolta tultiin alas aika pitkää reittiä! Maisemat oli kyllä tosi kauniit.

Kirjotan taas kun keksin mistä kirjottaa :)

Hälsningar från Sverige / Åre 2015

Poikkeuksellisesti blogin ideaan ajatellen kerron omista tekemisistäni mutta nyt oli pakko! :D Tultiin lauantaina Åreen, Ruotsiin 10 ajotunnin jälkeen satamasta huhhuh oli kyllä väsynyt sen jälkeen. Sää on ollut tosin vähän vaihteleva mutta kauniistakin päivistä on nautittu! Täällä on monia sellasia "alueita" missä voi käydä laskemassa ja ollaan käyty nyt kaikissa.

Tässä teille katottavaksi kuvia, kertoo paremmin ku tuhat sanaa! Nää kuvat on tosin alkuviikolta, loppuviikon parhaimmat kuvat laitan toiseen postaukseen ;) Nyt nautin vielä viimesimmistä päivistä ja matka takasin Suomeen lähtee lauantaina! ♥ 

- Isa.

Tää kuva on suoraan meiän mökin parvekkeelta otettu. 

Duved on tossa yläpuolella olevassa kuvassa. Se ei oo vielä kovin korkeella ja tonne ajettiin meiän mökiltä about 10 km. Siellä rinteet olivat sopivat, ei liian jyrkät tai "loivat". Niissä sai hyvin laskuun tatsia!

Tää intiaanikota on Tjägefellissä minne päästiin Duvedin kautta parilla hissillä. Rinteet oli ihan jees mutta tuolihissistä en tykännyt! Maisemat oli kyllä ihanat, rakastuin ♥

Tjägefell

Siirtymä takaisin Duvediin!

Matkalla Björneniin, en oo varma miltä alueelta tää on.

Ton yläpuolisen kuvan kohdalla oltiin matkalla Björneniin (kirjotinkohan oikein..) ja rinteet oli vissiin punasia. Oli ihan jees laskettavia, mutta joissakin kohissa jaloilla oli kyllä työtä!

 Tuossa kuvassa tultiin alas tuo mäki. Sää oli aika luminen tosiaan tuona päivänä.

Viimeinen kuva on Björnenistä. Siellä oli mukavat rinteet myös ja aika paljon turisteja (niinkuin mekin :DD )

Päihteiden käyttö - Täysin oma valinta

Nykypäivänä tulee paljon juttua suunnasta sun toisesta koskien mm. päihteiden käyttöä tai päihteisiin liittyvää lainsäädäntöjuttuja. Päihteisiin liittyvät asiat puhuttavat aina ja saa aikaan varmasti monenlaista keskustelua. Niinpä muidenkin joukossa päätin kirjoittaa hieman ajatuksia liittyen päihteidenkäyttöön.

Se, että käytätkö päihteitä lähtee täysin sinusta itsestä. Saatat käyttää päihteitä harvoin, todella usein tai joskus jopa päivittäin tai sitten vaikkapa muutaman kerran vuodessa. Se, minkä verran päihteitä käytät, totta kai vaikuttaa myös sinuun ja sinun elämääsi. Päihteidenkäyttö vaurioittaa sinua monellakin tapaa, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.







Se, millaisia päihteitä käytät, on myös sinun oma valintasi. Elämä on täynnä erilaisia valintoja. Joku voi käyttää päihdetarkoitukseen lääkkeitä, joku juoda alkoholia, joku polttaa tupakkaa, joku voi käyttää erilaisia huumeita ja joku taas voi sekakäyttää näitä erilaisia päihteitä.

Minulla itsellä tulee ajatus mieleen, että miksi ylipäätänsä lähdetään kokeilemaan erilaisia päihteitä. Innostus siitä että tietyt päihteet ovat laittomia? Alkoholia saatetaan kokeilla koska olo on hyvin humaltunut, tupakkaa koska muutkin polttavat tai huumeita koska niistä saa tunteen, mitä ei saa mistään muualta?

Monesti puhutaan "miedommista" sekä "vahvemmista" huumeista. Onko se huumeiden tuoma tunne se tekijä, joka saa monesti ihmisen siirtymään näistä "miedommista" huumeista "vahvempiin", vai onko syynä jo muodostunut riippuvuus? Laskeeko ihmisen "kynnys" huumeita käytettäessä huomattavasti alemmas sitä mukaa, kuinka paljon huumeita käytetään?

On olemassa paljon päihdeongelmaisia ihmisiä ja lukumäärä varmasti nousee tulevaisuudessakin. En lähde tuomitsemaan ihmistä, jolla on päihdeongelma. Emme voi tietää kyseisen ihmisen taustoja. Kyse voi olla siitä, että muutamasta kokeilukerrasta on otettu lisää ja pian on syntynyt riippuvuus, mistä on vaikea päästä eroon. Vaihtoehtona voi olla myös se, että ongelmia paettaessa peitetään tunteet ja ajatukset päihteillä. Joku taas voi viihdekäytön kautta "innostua" päihteistä liikaa, ja saattaa myöhemmin huomata olevansa riippuvainen. Päihteidenkäyttöön liittyy niin monia taustoja, joita on päälle päin vaikea lähteä arvioimaan.

Nyt mediassa on puhuttanut uudenlaiset alkoholilainsäädännöt. Missään melkein ei saa mainostaa alkoholia ja myymisenkin sääntöjä vissiin muutettu? Miksi ihmeessä?! Siitä tulee yrityksille lisää laskua. Uskon suurimmalla osalla uudistuksista olevan vain lisäkuluja. Ennenkin on mainostettu paljon alkoholia kaikkialla, eikä siitä ole valitettu. Enkä usko mainosten vaikuttavan ihmisten valintaan juoda alkoholia. Eihän huumeitakaan mainosteta kadulla ja silti niitä käytetään paljon niin kuin alkoholia? Yritän kertoa sitä, että jokainen itse kyllä hankkii niitä päihteitä jos niitä todella haluaa. En usko mainosten vaikuttavan siihen päätökseen, päättääkö ihminen juoda sitä alkoholia vai ei.



Aina voi silti sanoa Ei, kun siltä tuntuu. Aina voi kieltäytyä käyttämästä päihteitä. On kuitenkin tilanteita, jotka estävät kieltäytymisen, kuten esimerkiksi vahva päihderiippuvuus. Olen sitä mieltä, että aina löytyy keinoja. Jos tuntuu, että on päihderiippuvuus, siihen saat apua. Et ole koskaan yksin. Jos taas et halua päihdeongelmaasi apua, se on sinun oma valintasi. Jokainen teemme itse valintamme koskien elämäämme. Kysy kuitenkin itseltäsi, oletko tyytyväinen elämääsi tällä hetkellä. Muutos lähtee sinusta itsestä.

En lähde väittämään, että jokainen päihteitä käyttävä olisi päihderiippuvainen. Halusin vain tuoda ilmi, että niitä on todella paljon. 

Minulla on unelmia, onko sinulla?

En tiedä mistä aloittaa. Olen todella motivoitunut ja pohtiva tätä blogitekstiä kirjoittaessa, mutta hankalaa välillä kirjoitella asioita järkevässä järjestyksessä kun ajatusta vaan tulee koko ajan enemmän ja enemmän! Päätin kuitenkin nyt kirjoittaa näkemyksiäni unelmista ja ylipäätänsä elämästä.

Meillä kaikilla on erilaisia unelmia, varmasti monia erilaisia. Miksi unelmoimme tai teemme erilaisia valintoja? Uskoisin valintojen perustuvan joskus unelmia mietittäessä, joskus taas yhteiskunnan "paineiden" vuoksi. Uskon kaikella olevan jonkunlainen merkitys. Tässä vain mietityttää muutama asia; Miksi sitten yhteiskunta asettaa tiettyjä kriteereitä, vaikka sanotaan, että unelmien saavuttaminen on ihan okei? Yhteiskunnan antamien vaatimuksien perusteella minulle on tullut käsitys, että ihmisen täytyisi kouluttautua ensin vaikkapa 30 vuotta ja sitten tehdä töitä niin kauan, kunnes jää eläkkeelle. Nykyään ihmiseltä vaaditaan niin paljon.

Samalla kun etenemme elämässämme tiettyä elämäntietä, yritämme saavuttaa unelmiamme. Joidenkin unelma on olla palomies, kun taas joku haluaa opettajaksi. Joku taas haluaa olla jossain urheilulajissa hyvä ja joku tykkää olla kaupan kassalla. Elämä on monia vaihtoehtoja täynnä.

Minulla on monta asiaa joita haluaisin saavuttaa. Unelmoin asianajajaksi opiskelusta, haluaisin opiskella venäjän kieltä todella pitkälle, haluiaisin puhua ruotsia vielä paremmin kuin nyt, haluaisin saada työpaikan, haluaisin toisaalta työskennellä matkailualalla.... Tämä lista voisi jatkua loputtomiin, mutta tuossa varmaan niitä asioita, joita oikeasti haluaisin saavuttaa. Saa nähdä sitten myöhemmin mitä noista oon saanut saavutettua :-) 

Mielestäni kaikki voivat päästä kohti unelmiaan, jos vain uskoo ja tekee töitä unelmien eteen. Ei ole väärin unelmoida - päinvastoin. Elät maailmassa itseäsi varten, et esimerkiksi yhteiskuntaa varten. Mikset siis pyrkisi saavuttamaan asioita elämässäsi, joista sinä tulet onnelliseksi?

Unelmien saavuttamista voi estää jokin sairaus tai pelot tulevaisuudesta. Silti en koe unelmoimisen olevan väärin. Saatamme usein pelätä, mitä yrittämisestä seuraa tai mitä sitten tapahtuu, kun päätämmekin kääntää elämän suunnan. Pelko siitä, mitä muut ajattelevat, saattaa myös vallata mielen hyvinkin helposti. "Mitä kaverini ajattelevat kun haluankin ihan eri asioita kuin he?"

Minua monesti pelotti ajatus unelmien saavuttamisesta, mutta täytyy vain ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa pikkuhiljaa pyrkimään kohti sitä, mistä itse tulee onnelliseksi. Uskon olevani jo matkalla unelmiini, sillä vuosi 2014 muutti minua paljon ihmisenä. 

Uskaltakaa unelmoida, uskaltakaa pyrkiä kohti unelmianne. Älkää pelätkö yrittää. 

- Isa W.