Ole armollinen itsellesi

On monta syytä, miksi juuri sinun pitäisi olla armollinen itsellesi. Kukaan meistä ei ole täydellinen - et sinäkään, enkä minä. Siinä on yksi syy, miksi sinun pitäisi olla armollinen itsellesi, ja myöskin muille.

Ja koska kukaan ei ole täydellinen, kaikki epäonnistumme joskus. Virheistä oppii, eikö niin? Ei pidä olla liian vaativa itseänsä kohtaan. Mokaaminen ei ole noloa. On helpompi miettiä, mitä teki väärin ja ottaa opiksi asiasta.

Mielestäni myös anteeksianto on osa armollisuutta. Miksi? Se esimerkiksi antaa mielenrauhan molemmille osapuolille esimerkiksi riidassa. Toinen voi mokata, mutta täytyy myös muistaa oma osuus riitaan tai täytyy myös muistaa, että se toinen ei aina mokaa, on siinä hyviäkin puolia. Anteeksi voi antaa myös ilman, että täysin hyväksyt jotain asiaa, eikä kaikkea tietenkään tarvitse sietää. Jotkut saattavat antaa anteeksi, jotta saavat mielenrauhan ja voivat jatkaa elämää. Monien asioiden käsittelemisessä menee aikaa, se on ihan ymmärrettävää.

Olen itse sitä mieltä, että oma onnellisuus ja oma mieli kärsii, jos on liian armoton tai vaativa itseään kohtaan. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että ei anna itsensä mokata koskaan tai moittii itseään, jos saa vaikkapa matematiikan kokeesta kutosen. Kaikkea ei voi osata täydellisestä - ja kuka sanoi, että kaikkea pitäisi osata? Vaikka yrittäisimme aina olla mokaamatta, niin vain joskus käy.

Täydellisyyteen pyrkiminen voi pilata oman onnellisuuden, kun ei huomaa sillä hetkellä onnea tuovia asioita, vaan keskittyy korkeammaksi tähtäämiseen ja siihen, missä voisi vielä kehittyä. Mielestäni se ei ole hyvä asia, koska samalla ei osaa nauttia pienistä asioista, jotka tuovat onnea. Kun pyrkii täydellisyyteen kaikessa, on mielestäni liian vaativa itseä kohtaan.

Jos esimerkiksi vihaa ylläpitää liian kauan, usein se voi muuttua katkeruudeksi. Se syö myös ihmisen onnellisuutta ja mielen rauhaa. Elämässä on niin paljon parempiakin asioita kuin viha tai katkeruus, sun muut negatiiviset tunteet. On ok tuntea negatiivisia tunteita, mutta mielestäni niihin ei pitäisi takertua. Positiivisilla tunteilla saa aikaan positiivisia asioita, eikö niin?

Jos on aina itsessään hirveän negatiivinen asenne, se lisää varmasti elämässä tai itsessään negatiivisuutta. Kaiken pahan voi antaa mennä, eikä takertua liian pitkäksi aikaa. Edelleen tarkoitan sitä, että on ok miettiä ja käsitellä jotain negatiivista tapahtumaa, esimerkiksi riitaa, mutta ei antaa sen kaataa koko päivää tai loppu elämää.

Olen tästä hyvä esimerkki. On yllättävän vaikeaa huomata itse niitä hyviä asioita, jos vaikkapa mokaa koulujutun tai riitelee läheisen kanssa. Olen aina vaatinut itseltäni paljon, ja kironnut jos matikan kokeesta on vitonen tullut. Silloin on helposti jäänyt ajattelematta, kuinka hyvä olen esimerkiksi ruotsin kielessä. Helppo se on muille sanoa, että pitää olla armollinen. Niitä sanoja on itse aika vaikeaa noudattaa. Pikku hiljaa hyvä tulee.

Kaikki tulemme kohtaamaan niin paljon erilaisia tilanteita elämässä, että on hieman turhaa keskittyä vain negatiiviseen. Elämässä on niin paljon hyvääkin, mitä ei välttämättä arjen kiireessä kerkeä huomaamaan. Esimerkiksi ihanat ystävät, perhe, kaunis sää, jne.

Ole siis armollinen itsellesi, hyväksy virheesi ja opi niistä. Antaa menneisyyden olla, ja keskity nyt vain tähän päivään ja siihen, kuka itse olet.