Mitä hyvää tässä päivässä on?

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa hieman erilaisemman blogikirjoituksen!

Ihan ensimmäiseksi ajattele, millaisen kuvan haluat antaa itsestäsi ihmisille, muille tuntemattomille ja itse läheisillesi. Iloinen, sympaattinen, aina auttava ja rakastava persoona? Ja sitten mieti millaisen kuvan saatat antaa nyt, sitä voi vaikka kysyä muilta. Tai sitten ajattele vain mielessäsi, millaisen kuvan mielestäsi annat muille. Jos mielikuvat poikkeavat toisistaan, siinä on jälleen alku muutokselle. Positiiviselle sellaiselle.

Pohtiessani, millaisen kuvan annan ihmisille, totesin vastauksen olleen todella vaikea miettiä. Minusta ainakin tuntuu, että annan sellaisen kuvan, että olen ehkä hiljainen, ujohko persoona, vaikka asia ei ole niin. Olen vain sellainen ihminen, että sanon, kun on jotain sanottavaa. Turhat löpinät ei oo ehkä mun juttu niinkään. En koe myöskään olevani hirveen negatiivinen muille, tuntemattomille ihmisille.  Millaisen kuvan haluaisin antaa muille? No, positiivisen tietysti. Tämä on yllättävän vaikeaa. Haluaisin, että mut tunnettaisiin hyvänä ihmisenä ja sellasena ystävällisenä, joka aina kannustaa muita ja on positiivinen.

Jos kokee oman elämän olevan tylsää tai jotenkin sisällötöntä, kuka siihen voi vaikuttaa? Sinä! Useat asiat juuri sun elämässä on kiinni susta itsestä ja sun asenteesta. Ei mikään asia tuu sun luo sohvalla istumalla. Kun itse alkaa tekemään muutoksia pienin askelin, huomaa asioiden usein menevän parempaan suuntaan. Aina tulee vastoinkäymisiä, mutta omalla asenteella niistäkin selviää. Muutoksia tulee, kun itse teet asioille jotain. Helposti myös ajattelee, että "en mä halua yrittää, kun kuitenkin jotain pahaa tapahtuu", mutta ihan satavarmasti kaduttaa enemmän, jos ei edes yritä!

Olen ollut aina hyvin takertuvainen pieniinkin asioihin, ja antanut niiden "kaataa elämäni". Pienetkin asiat pistävät masentuneeksi loppu päiväksi, ja joskus tuntuu, että jos aamu alkaa huonosti, koko loppu päivä menee päin metsiä. Olen kuitenkin usein miettinyt, onko asia todella niin? En usko, vaikka huonot päivät ovat lähes aina huonoja koko päivän, minun kohdallani.

Uskon, että jokainen voi siihen itse vaikuttaa säätelemällä omia tunteita ja  mieltään. Jos joku asia pännii, voit helposti ns. juttelemalla mielellesi, saada negatiivisuuden tunteen pois.
"Ei tämä ole niin iso asia, en voi antaa sen pilata koko loppu päivää."
"Turhaa murehdin pienistä asioista, välillä on vain huonoja päiviä."
"Elämässä on niin paljon muutakin hyvää, että tuo huono asia ei voi vaikuttaa minuun noin paljoa."
"Positiivisella mielellä saa aikaan positiivisia asioita."
"Tällä murjottamisella päivä ei ainakaan parane, nyt loppuu."

Jos vielä tuntuu murjotusta illalla, ala hakemaan hyviä asioita päivästäsi. Niitä löytyy varmasti. Etsi ainakin 5 hyvää asiaa, hyvä jos saat listaan kymmenen. Olen huomannut, että pienetkin asiat tuovat paljon iloa, jota ei välttämättä tajua edes ajatella. Esimerkkinä tästä se, kun olimme kaverini kanssa ajelemassa, ja näimme yhtäkkiä paljon revontulia. En ollut koskaan aiemmin nähnyt niitä, ja olin todella innoissani. Koko loppu illan olin hymy huulessa, se oli niin kaunista.

Mitä hyvää tässä päivässä on ollut mun mielestä?

♥ Sain nukkua myöhään. Heräsin klo 12, en muista edes milloin olen viimeksi niin kauan nukkunut.
♥ Heräsin pahalla päällä, mutta sain sen käännettyä positiiviseksi.
♥ Hyvä mieli siitä, että pääsin lomalle.
♥ Rento fiilis yleisesti
♥ Ihanat kaverit!


- - - - - - -

Omana itsenäsi kelpaat juuri oikeille ihmisille. 
Älä välitä mitä muut ajattelevat. 
Elä omaa elämääsi ja tee sitä, mikä juuri sinusta tuntuu oikealta.

Ole armollinen itsellesi

On monta syytä, miksi juuri sinun pitäisi olla armollinen itsellesi. Kukaan meistä ei ole täydellinen - et sinäkään, enkä minä. Siinä on yksi syy, miksi sinun pitäisi olla armollinen itsellesi, ja myöskin muille.

Ja koska kukaan ei ole täydellinen, kaikki epäonnistumme joskus. Virheistä oppii, eikö niin? Ei pidä olla liian vaativa itseänsä kohtaan. Mokaaminen ei ole noloa. On helpompi miettiä, mitä teki väärin ja ottaa opiksi asiasta.

Mielestäni myös anteeksianto on osa armollisuutta. Miksi? Se esimerkiksi antaa mielenrauhan molemmille osapuolille esimerkiksi riidassa. Toinen voi mokata, mutta täytyy myös muistaa oma osuus riitaan tai täytyy myös muistaa, että se toinen ei aina mokaa, on siinä hyviäkin puolia. Anteeksi voi antaa myös ilman, että täysin hyväksyt jotain asiaa, eikä kaikkea tietenkään tarvitse sietää. Jotkut saattavat antaa anteeksi, jotta saavat mielenrauhan ja voivat jatkaa elämää. Monien asioiden käsittelemisessä menee aikaa, se on ihan ymmärrettävää.

Olen itse sitä mieltä, että oma onnellisuus ja oma mieli kärsii, jos on liian armoton tai vaativa itseään kohtaan. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että ei anna itsensä mokata koskaan tai moittii itseään, jos saa vaikkapa matematiikan kokeesta kutosen. Kaikkea ei voi osata täydellisestä - ja kuka sanoi, että kaikkea pitäisi osata? Vaikka yrittäisimme aina olla mokaamatta, niin vain joskus käy.

Täydellisyyteen pyrkiminen voi pilata oman onnellisuuden, kun ei huomaa sillä hetkellä onnea tuovia asioita, vaan keskittyy korkeammaksi tähtäämiseen ja siihen, missä voisi vielä kehittyä. Mielestäni se ei ole hyvä asia, koska samalla ei osaa nauttia pienistä asioista, jotka tuovat onnea. Kun pyrkii täydellisyyteen kaikessa, on mielestäni liian vaativa itseä kohtaan.

Jos esimerkiksi vihaa ylläpitää liian kauan, usein se voi muuttua katkeruudeksi. Se syö myös ihmisen onnellisuutta ja mielen rauhaa. Elämässä on niin paljon parempiakin asioita kuin viha tai katkeruus, sun muut negatiiviset tunteet. On ok tuntea negatiivisia tunteita, mutta mielestäni niihin ei pitäisi takertua. Positiivisilla tunteilla saa aikaan positiivisia asioita, eikö niin?

Jos on aina itsessään hirveän negatiivinen asenne, se lisää varmasti elämässä tai itsessään negatiivisuutta. Kaiken pahan voi antaa mennä, eikä takertua liian pitkäksi aikaa. Edelleen tarkoitan sitä, että on ok miettiä ja käsitellä jotain negatiivista tapahtumaa, esimerkiksi riitaa, mutta ei antaa sen kaataa koko päivää tai loppu elämää.

Olen tästä hyvä esimerkki. On yllättävän vaikeaa huomata itse niitä hyviä asioita, jos vaikkapa mokaa koulujutun tai riitelee läheisen kanssa. Olen aina vaatinut itseltäni paljon, ja kironnut jos matikan kokeesta on vitonen tullut. Silloin on helposti jäänyt ajattelematta, kuinka hyvä olen esimerkiksi ruotsin kielessä. Helppo se on muille sanoa, että pitää olla armollinen. Niitä sanoja on itse aika vaikeaa noudattaa. Pikku hiljaa hyvä tulee.

Kaikki tulemme kohtaamaan niin paljon erilaisia tilanteita elämässä, että on hieman turhaa keskittyä vain negatiiviseen. Elämässä on niin paljon hyvääkin, mitä ei välttämättä arjen kiireessä kerkeä huomaamaan. Esimerkiksi ihanat ystävät, perhe, kaunis sää, jne.

Ole siis armollinen itsellesi, hyväksy virheesi ja opi niistä. Antaa menneisyyden olla, ja keskity nyt vain tähän päivään ja siihen, kuka itse olet.