Sivut

3. toukokuuta 2015

Liiallinen itsekriittisyys

Ihmiset ajattelevat olevansa huonoja, ja kaikkea itsessä kritisoidaan. Milloin mikäkin on huonosti, milloin vatsamakkarat paistaa, milloin tukka on huonosti tai milloin reisissä on rasvaa liikaa. Ja milloin pitäisi taas dietata. Samalla kun katsomme peilistä huonoja puoliamme, unohdamme helposti ne hyvät asiat.

Miksi tuhlaamme aikaa itsemme kritisoimiseen, kun voisimme käyttää aikaamme löytämään ne hyvät puolet ja kehittämään itseämme? Miksi keskitymme liikaa ulkonäköön, kun se jatkuva paremman hakeminen pilaa kaiken sen kauneuden, mitä meillä on jo? Itse arvostan ihmisissä yleistä ns. viisautta, että tietää yleisiä asioita eikä ole pihalla kuin lintu laudalta. Pidän myös ihmisten avoimuudesta keskustella asioista ja siitä, ettei muita ihmisiä tuomita. 

En tiedä mistä tämä itsekriittisyytemme johtuu, mutta siihen pitäisi mielestäni saada loppu. Voisiko se johtua näistä, että on "cool" olla "suosittu" sosiaalisessa mediassa esim. kauniin kropan vuoksi? Voisiko tällainen johtaa kokonaan siihen, että kaikki pyrkivät samaan? En osaa sanoa. Jostain on vain tullut tällainen vaihe päälle, että kaikki miettivät vain ulkonäköään ja itsekriittisyyden vuoksi ei välttämättä nähdä niitä hyviä asioita itsessään - niin ulkonäöllisesti kuin henkisestikin.

Niin kuin aiemmin vihjailin, olen sitä mieltä, että oma kauneutemme katoaa kun pyrimme koko ajan parempaan. Totta kai aina löytyy parannettavaa jostain asiasta itsessään tms, mutta jatkuva hakeminen ja omien hyvien puolien unohtaminen kadottaa omaa kauneuttamme. Esimerkiksi jos kalastelee parempaa vartaloa kovalla työllä, mutta samalla unohtaa hymyillä ja olla oma itsensä, mihin se oma kauneus katoaa? Niinpä niin. Mielestäni ihminen on omana itsenään hyvä. Jos joku ei pidä sinusta sellaisena kuin olet, hän on vain vääränlainen ihminen juuri sinun elämään.

Meidän pitäisi lopettaa jatkuva itsekriittisyys, hyvällä mielellä nähdä asioita itsestä. Jos ihmiset eivät olisi niin itsekriittisiä, monilla olisi varmasti parempi itsetuntokin. Kun opimme arvostamaan itseämme sellaisina kuin olemme, voimme varmasti paremmin. Mitä hyödymme jatkuvalla itsekriittisyydellä? Mielestäni emme mitään.

Itse myönnän sortuvani usein itsekriittisyyteen. En oikeastaan osaa sanoa syytä sille. Usein kuitenkin päädyn miettimään ennemmin niitä huonoja, kuin hyviä puolia. Pitäisi vaan peiliä katsoessa sanoa itsellensä enemmän hyviä, kuin niitä huonoja puolia.

Katsoessani tuota kuvaa huomaan kehitystä viime vuoteen. Olen paremmassa kunnossa kuin ennen ja olen tullut melkein siihen pisteeseen, mitä olen toivonutkin - parempaa kuntoa ja enemmän tyytyväisyyttä itseeni. 

Hiukseni eivät ole täydelliset eivätkä finnit naamassani haittaa. Itselleni nykyään on tärkeämpää henkinen hyvinvointi ja yleisesti se, että voin hyvin, kuin pienet paineet ulkonäöstäni, VAIKKAKIN itse sorrun usein itsekriittisyyteen. Pitää vain sulkea se vaihe pois kun tulee ja keskittyä parempaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitattehan rakentavia kommentteja, jotka ovat asiallisia :)
Kiitos!