http://blogbook.fi/infittogether/ole-susi-ala-lammas-luo-henkilokohtaiset-rajat-ja-nauti-olla-sina/
Kyseinen blogiteksti oli mun mielestä tosi motivoiva, pitkä mutta tosi hyvin kirjotettu ja kaiken lisäksi se pisti mut tosiaankin miettimään asioita. Kirjoittaja oli ihan oikeassa, miks elää miten ne muut olettaa meidän elävän. Miksi antaa liikaa valtaa muille?
Ton myötä rupesin miettimään mitä mä oikeasti elämästä haluan. Siihen en osaa vielä vastata muuta kuin sen, että haluan kehittyä ihmisenä. Meen pää mustana tulevaisuuteen ja katson mitä se tuo edessään. Mulla on harrastus josta pidän ja monia mielenkiinnonkohteita, oon kiinnostunut asioista. Oon kiinnostunut kehittämään itseäni myös parempaan suuntaan, miks jäädä turhaan junnaamaan samaan asiaan?
Oon kiinnostunut kehittämään itseäni mielellisesti (voiks tollee sanoa?). Oon kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta yhtenä yksilönä kaikkeen ei voi vaikuttaa vaikka kuinka lujaa mä huutaisin mielipiteitäni.
Oon kiinnostunut kehittämään mun kehoa sellaseksi kun mä haluan. Kuntoilu on hauskaa. Ihan sama mitä kukaan sanoo, haluan olla sellanen mistä oon aina unelmoinut. Ihmisenä haluan olla hyvä, luotettava persoona. Pyrin olemaan avoin elämälle ja pettymysten kohtaaminen opettaa aina jotain.
Aina ennen mä oon elänyt niin kuin kaikki on halunnut. Olla tietynlainen, tehdä jotain tiettyjä asioita. Viimesen vuoden aikana oon tajunnut, että mun pitää keskittyä vaan mun omiin tekemisiin. Jos mä en ole itse onnellinen, miksi kukaan olis mun kanssa onnellinen? Miksi eläisin muiden mukaan, kun se ei tee musta onnellista? Niinpä niin.
En osaa oikein pukea sanoiksi mitä ajatuksia tuo blogiteksti mussa herätti. Mutta se herätti toivoa siitä, että ei oo kiellettyä tehä sitä mitä haluaa. On vaan ajatellut sen olevan kiellettyä, kun yhteiskunta asettaa tietyt paineet ihmisille. Ja samalla tajusin, etten oo ainoa joka ajattelee näin.
Se blogiteksti sai mut ajattelemaan ja toivomaan parempaa tulevaisuutta itselleni. Se sai mut todella toiveikkaaksi koskien tulevaisuutta, vaikka oon aina pelännyt tulevaa. Mulle suorastaan tuli kunnon motivaatio elämää kohtaan, kun mietin asioita, joista pidän. Pidän opiskelusta, salilla käymisestä, uusien asioiden oppimisesta ja pidän mun läheisistä. Miksi pitäisi tehdä mitään toisin, jos oon näin tyytyväinen?
Eläkää niin kuin toivotte, älkää miettikö liikaa toisten toiveita. Elätte itseänne varten täällä. Kannatan ehdottomasti lukemaan ton blogitekstin linkistä, se on paras teksti mitä oon vähään aikaan lukenut. Niin yksinkertainen asia, jota ei tule ajatelleeksi. Täyttä asiapuhetta.
Kyseinen blogiteksti oli mun mielestä tosi motivoiva, pitkä mutta tosi hyvin kirjotettu ja kaiken lisäksi se pisti mut tosiaankin miettimään asioita. Kirjoittaja oli ihan oikeassa, miks elää miten ne muut olettaa meidän elävän. Miksi antaa liikaa valtaa muille?
Ton myötä rupesin miettimään mitä mä oikeasti elämästä haluan. Siihen en osaa vielä vastata muuta kuin sen, että haluan kehittyä ihmisenä. Meen pää mustana tulevaisuuteen ja katson mitä se tuo edessään. Mulla on harrastus josta pidän ja monia mielenkiinnonkohteita, oon kiinnostunut asioista. Oon kiinnostunut kehittämään itseäni myös parempaan suuntaan, miks jäädä turhaan junnaamaan samaan asiaan?
Oon kiinnostunut kehittämään itseäni mielellisesti (voiks tollee sanoa?). Oon kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta yhtenä yksilönä kaikkeen ei voi vaikuttaa vaikka kuinka lujaa mä huutaisin mielipiteitäni.
Oon kiinnostunut kehittämään mun kehoa sellaseksi kun mä haluan. Kuntoilu on hauskaa. Ihan sama mitä kukaan sanoo, haluan olla sellanen mistä oon aina unelmoinut. Ihmisenä haluan olla hyvä, luotettava persoona. Pyrin olemaan avoin elämälle ja pettymysten kohtaaminen opettaa aina jotain.
Aina ennen mä oon elänyt niin kuin kaikki on halunnut. Olla tietynlainen, tehdä jotain tiettyjä asioita. Viimesen vuoden aikana oon tajunnut, että mun pitää keskittyä vaan mun omiin tekemisiin. Jos mä en ole itse onnellinen, miksi kukaan olis mun kanssa onnellinen? Miksi eläisin muiden mukaan, kun se ei tee musta onnellista? Niinpä niin.
En osaa oikein pukea sanoiksi mitä ajatuksia tuo blogiteksti mussa herätti. Mutta se herätti toivoa siitä, että ei oo kiellettyä tehä sitä mitä haluaa. On vaan ajatellut sen olevan kiellettyä, kun yhteiskunta asettaa tietyt paineet ihmisille. Ja samalla tajusin, etten oo ainoa joka ajattelee näin.
Se blogiteksti sai mut ajattelemaan ja toivomaan parempaa tulevaisuutta itselleni. Se sai mut todella toiveikkaaksi koskien tulevaisuutta, vaikka oon aina pelännyt tulevaa. Mulle suorastaan tuli kunnon motivaatio elämää kohtaan, kun mietin asioita, joista pidän. Pidän opiskelusta, salilla käymisestä, uusien asioiden oppimisesta ja pidän mun läheisistä. Miksi pitäisi tehdä mitään toisin, jos oon näin tyytyväinen?
Eläkää niin kuin toivotte, älkää miettikö liikaa toisten toiveita. Elätte itseänne varten täällä. Kannatan ehdottomasti lukemaan ton blogitekstin linkistä, se on paras teksti mitä oon vähään aikaan lukenut. Niin yksinkertainen asia, jota ei tule ajatelleeksi. Täyttä asiapuhetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitattehan rakentavia kommentteja, jotka ovat asiallisia :)
Kiitos!