Tavotteet 2015

Kirjotan tän blogitekstin ihan lähinnä itseni kannalta, jotta oon perillä siitä, mitä tältä vuodelta sattumoisin satun tavottelemaan.

Ootteko te miettineet jo tälle vuodelle tavotteita? Jos ette, niin miksette? Eikö oo kuitenkin hyvä olla joku päämäärä, mihin suuntaan on kuitenkin menossa?

Aluksi tätä miettiessä en tajunnut edes, että onhan mulla selkeitä tavotteita. Ne ovat olleet vain ajatuksia, mutta niihin päin pyrin silti kovasti menemään. Ei niitä usein tajua, ellei ne tosiaan ole mustaa valkosella :D Itsellä tapana tajuta asiat vasta sitten, kun ne on kirjotettu johonkin ylös. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia.

Salilla käynti

Vuosi 2014 meni ehkä hieman perseelleen kun miettii, mitä mä sillon tavottelin. Tavottelin parempaa kuntoa, mutten mä oikeen siinä edistynyt. Viime vuosi muutenkin oli vähän kuin vuoristorataa, ehkä nyt vakaampana eteenpäin! Tavote mulla on kuitenkin käydä 3x viikossa salilla, ja sitten toki enemmän jos kerkeän tai olen kerännyt motivaatiota, mutta ainakin tuo 3. Pyrin myös siihen, että olen paremmassa kunnossa tän vuoden loppuun mennessä. En tee sitä tämän yleisen "Fitness"- buumin vuoksi, vaan sen takia, että saan iloa liikunnasta ja että olen huomannut voivani paljon paremmin henkisesti, kun liikkuu. Nykyään ei myöskään karkkia paljoa tee mieli.

Opiskelu

No tämän suhteen oon ollut aika määrätietonen pitkään. Syksyllä tiesin jo mitkä aineet haluan kirjoittaa. Apua, syksyllä mä kirjotankin jo ensimmäiset 3 ainetta ylioppilaskirjoituksissa! Hirveen nopeesti aika menee, mutta syksyllä ne koittaa.. :) Kesällä tavote on siis myös lukea niinkuin liikkuakin! Opiskelun suhteen mun tavote on saada suht. hyvät arvosanat, mihin olen itse tyytyväinen - eli sen mukaan täytyy kesälläkin opiskella!

Tulevaisuus

Tulevaisuuden suhteen oon nykyään aika toiveikas. Tiedän suurinpiirtein mitä haluan tulevaisuudelta, mutta sen jätän vielä tänne pohtimatta.. :) Sen verran sanon, että kun valmistun 05/2016, niin haluaisin muuttaa omilleni, käydä duunissa vuoden ja sitte puhaltaakin jo uudet tuulet, jos tavoitan tavoitteeni määrätietosesti ja onnistun siinä!

Ihmissuhteet

Tavote on ja pysyy edelleen, että pidän läheisimmät ihmiset mun elämässä. Jos joku ei sitä ymmärrä, että haluan välillä keskittyä itseeni ja siihen, millaisen tulevaisuuden itselleni rakennan, voi rauhassa kävellä pois. En mä onnellisuutta löydä, jos en mä koskaan itseäni ajattele! Eli välillä rehellisesti sanoen pitää olla itsekäs.

En mä hirveästi ole tavotteita itselleni asettanut, mutta noikin tavotteet ovat aika suuria ja ajankohtaisia. Tavotteena on löytää tasapainonen elämä, ja se onnellisuus kaivaa sieltä myös esiin. 2014 Opetti mulle sen, että nyt on aika miettii välillä itseä ja tehdä asioita, joista itse pitää. Uskon vahvasti siihen, että tää vuos tulee olemaan paljon vakaampi (hyvä niin) ja että tuun olemaan henkisesti paljon enemmän tasapainossa. On ihan hyvä myös asettaa tavotteita, että on jotakin mistä pitää ja mitä haluaa tavoitella. :)

Mietteitä

http://blogbook.fi/infittogether/ole-susi-ala-lammas-luo-henkilokohtaiset-rajat-ja-nauti-olla-sina/

Kyseinen blogiteksti oli mun mielestä tosi motivoiva, pitkä mutta tosi hyvin kirjotettu ja kaiken lisäksi se pisti mut tosiaankin miettimään asioita. Kirjoittaja oli ihan oikeassa, miks elää miten ne muut olettaa meidän elävän. Miksi antaa liikaa valtaa muille?

Ton myötä rupesin miettimään mitä mä oikeasti elämästä haluan. Siihen en osaa vielä vastata muuta kuin sen, että haluan kehittyä ihmisenä. Meen pää mustana tulevaisuuteen ja katson mitä se tuo edessään. Mulla on harrastus josta pidän ja monia mielenkiinnonkohteita, oon kiinnostunut asioista. Oon kiinnostunut kehittämään itseäni myös parempaan suuntaan, miks jäädä turhaan junnaamaan samaan asiaan?

Oon kiinnostunut kehittämään itseäni mielellisesti (voiks tollee sanoa?). Oon kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta yhtenä yksilönä kaikkeen ei voi vaikuttaa vaikka kuinka lujaa mä huutaisin mielipiteitäni.

Oon kiinnostunut kehittämään mun kehoa sellaseksi kun mä haluan. Kuntoilu on hauskaa. Ihan sama mitä kukaan sanoo, haluan olla sellanen mistä oon aina unelmoinut. Ihmisenä haluan olla hyvä, luotettava persoona. Pyrin olemaan avoin elämälle ja pettymysten kohtaaminen opettaa aina jotain.

Aina ennen mä oon elänyt niin kuin kaikki on halunnut. Olla tietynlainen, tehdä jotain tiettyjä asioita. Viimesen vuoden aikana oon tajunnut, että mun pitää keskittyä vaan mun omiin tekemisiin. Jos mä en ole itse onnellinen, miksi kukaan olis mun kanssa onnellinen? Miksi eläisin muiden mukaan, kun se ei tee musta onnellista? Niinpä niin.

En osaa oikein pukea sanoiksi mitä ajatuksia tuo blogiteksti mussa herätti. Mutta se herätti toivoa siitä, että ei oo kiellettyä tehä sitä mitä haluaa. On vaan ajatellut sen olevan kiellettyä, kun yhteiskunta asettaa tietyt paineet ihmisille. Ja samalla tajusin, etten oo ainoa joka ajattelee näin.

 Se blogiteksti sai mut ajattelemaan ja toivomaan parempaa tulevaisuutta itselleni. Se sai mut todella toiveikkaaksi koskien tulevaisuutta, vaikka oon aina pelännyt tulevaa. Mulle suorastaan tuli kunnon motivaatio elämää kohtaan, kun mietin asioita, joista pidän. Pidän opiskelusta, salilla käymisestä, uusien asioiden oppimisesta ja pidän mun läheisistä. Miksi pitäisi tehdä mitään toisin, jos oon näin tyytyväinen?

Eläkää niin kuin toivotte, älkää miettikö liikaa toisten toiveita. Elätte itseänne varten täällä. Kannatan ehdottomasti lukemaan ton blogitekstin linkistä, se on paras teksti mitä oon vähään aikaan lukenut. Niin yksinkertainen asia, jota ei tule ajatelleeksi. Täyttä asiapuhetta.

Liikuntapillerit - Kaikkeen kemiallinen ratkaisu?

http://www.iltalehti.fi/kuntoilu/2015031619365323_tj.shtml

Iltalehden artikkelissa lainataan Helsingin Sanomia, ja artikkeli käsittelee liikuntapillereitä. Liikuntapillereillä tarkoitetaan kemiallisesti tuotettuja pillereitä, jotka korvaavat liikunnan. Pillereissä on irisiini - hormonia, joka puolestaan muuttaa elimistön rasvavarastoja aktiivisiksi, ruskeiksi rasvoiksi. Artikkelissa sanotaan, että se on ratkaisu esimerkiksi vuodepotilaille, jotka eivät pysty syystä tai toisesta liikuntaa harrastamaan.

Kun luin jo otsikon, tokasin että ei hemmetti. Liikunta _pillereitä_ korvaamaan itse liikunta? Kirjoitan tämän mielipiteen siltä kannalta, että moni muukin varmasti haluaa kyseisiä pillereitä.
Olen samaa mieltä, että vuodepotilaille pitäisi keksiä ratkaisu lihomiselle, mutta en usko kemiallisen ratkaisun olevan hyvä. Tätäkään ei varmastikaan ole tutkittu tarpeeksi pitkälle, niin kuin ei ole monia muitakaan lääkkeitä.

Kaikella toki on sivuvaikutuksensa, ja siksi aloinkin heti kyseenalaistamaan tätä ajatusta, että miksi liikunta halutaan korvata pillerillä. Kyllä, edelleen artikkelissa mainittiin mahdollinen kohderyhmä, mutta en silti ymmärrä. Ja varmasti moni "laiska", joka ei jaksa vaivautua liikkumaan tai ei viitsi liikkua, saisi "pimeänä" tällaisetkin pillerit, jotta itse liikunnalta vältyttäisiin.

Vertauskuvaksi tähän voisin verrata antibiootteja, että mitä sivuvaikutuksia niistäkin on tullut.
Ylen artikkelissa mies kertoo kokemuksistaan, eikä kovinkaan moni lääkäri silti yhdistänyt oireita antibiootteihin. Ja miksiköhän? Lääkkeiden avullahan tehdään isoa bisnestä, miksi uskoa lääkkeen aiheuttavan niin isoja ongelmia jollekin. Voi kyllä, varmasti aiheuttaa.

http://yle.fi/uutiset/antibioottikuuri_vei_nuoren_miehen_mielisairaalaan_minulle_tuli_omituinen_tarve_hypata_sillalta/7839200  Tässä linkki kyseiseen artikkeliin antibiooteista.

Moni varmasti innostuisi ajatuksesta, että "Vau, liikuntapillereitä, laihdun!", mutta tuskin uskot kemiallisten aineiden tekevän hyvää sinun vartalollesi. Ja tuskinpa tästäkään vältyttäisiin ilman haittavaikutuksia. Haittavaikutuksista ei ole mainittu Iltalehden artikkelissa sanaakaan, vaan tämä juttu oli testattu hiirillä. Voiko kukaan väittää, että olisi terveellistä yrittää laihduttaa kemiallisin keinoin, harrastamatta liikuntaa laisinkaan?

Tässä samalla häviää ajatus siitä, että mihin se mielihyvä katoaa, jonka ihminen saa liikkuessaan. Ollaanko me todella siirtymässä aikakauteen, jossa yritetään kaikki korvata kemiallisesti? Jälleen lisää rahaa, eikä luonnollisia tapoja oikein mietitä.

Herää helposti myös ajatus, jääkö liikuntapillerien antaminen ainoastaan niille, jotka eivät oikeasti pysty liikuntaa harrastamaan. Eikö kyseinen yhtiö kuitenkin toivo kovaa liikevoittoa, joka nämä pilleritkin on keksinyt, ja mahdollisesti tuo markkinoille? Jos kysyntä kasvaa todella suureksi esimerkiksi maissa, joissa lihavuus on todella yleistä, voiko yritys muka taata, etteivät markkinoi kyseistä tuotetta myös ylipainoisille laihtumisen haluaville, jotka voisivat laihtua oikeasti liikkumalla? En usko että takaa sellaista.

Iltalehden kyselyssä 68% olisi valmis kokeilemaan kyseisiä laihdutuspillereitä. Tämä osoittaa jo, että kyseisillä pillereillä tulisi olemaan paljon, todella paljon kysyntää. 

Ihmisten erilaisuus

Joku saattaa otsikon perusteella heti ajatella, että onpas taas yleinen aihe. Mitä väliä sillä on, kun aika monella on kuitenkin oma kantansa ja kaikki miettivät aina jollain omalla tavalla asioita? Mä tykkään kirjottaa, koska selvennän omaa päätäni kirjoittamalla tänne. Mulle tulee niin paljon ajatuksia, että niitä on vaikea välillä edes kirjoittaa.

Tää aihe tuli mulle mieleen siksi, koska olen mielestäni aika omalaatunen, niin kuin toki jokanen yksilö omana itsenänsä. Mua ei kiinnosta meikata kauheita määriä meikkiä tai ostaa niitä perus vaatteita, mitä saattaa "muodissa" sillä hetkellä olla. Mua ei myöskään kiinnosta ryypätä joka viikonloppu tai ottaa sataa kuvaa snapchattiin päivässä.

Mua kiinnostaa kehittää itteäni ihmisenä jatkuvasti ja mä tykkään saavuttaa asioita. Tän huomaa siinä, että esimerkiksi työelämässä oon kauhean kunnianhimoinen tapaus, ja tykkään tehdä töitä. Sillon mulle tulee olo, että oon saavuttanut jotain tärkeää. Nyt ehkä jollekin saattaa tulla ajatus mieleen, että juoksen rahan perässä. Ei, teen työtä koska samalla kehitän itseäni. Mua kiinnostaa myös tosi erilaiset duunit, ei mua kiinnosta tehdä vaan yhtä ja samaa ammattia koko ikääni (paitsi asianajaja, khehehe mut sinne asti en oo päässyt, vielä). Mua kiinnostaa kokeilla erilaisia duuneja, jotta tajuaa miten erilaisia erilaiset työt ovat.

Oon myös huomannut, ettei mua kiinnosta puhua "turhanpäiväsiä" asioita. Yleensä sanon kun mulla on sanottavaa, enkä oikeen keksi "turhanpäivästä" pölötettävää helposti. Tiedä sitten onko tää hyvä vai huono asia. Mun mielestä on aika outoa kirjoittaa näitä asioita mustaa valkoselle kun usein vaan ajattelen niitä. Tätä tekstii kirjoittaessa huomasin, miten vaikeeta tää oikeesti on.

Mutta avasin tota mun tekstiä kertomalla omia tuntemuksia itsestäni verrattuna muihin. Kyllä, jokainen on yksilö ja periaatteessa kaikki ovat erilaisia, mutta aina on niitä, jotka erottuvat "parhaiten" joukosta jollain tapaa. Kyseessä voi olla tyyli, puhetyyli, ulkonäkö tai vaikkapa eri väriset hiukset. En lähtisi sanomaan, että se ois huono juttu.

Annetaan ihmisten olla sellasia kun ne on, omina yksilöinä. Meillä kellään ei oo varaa lähtee tuomitsemaan, niinku oon aiemmassa postauksessa aiemmin kirjoittanut. Monesti miettii myös, onko se erilaisuus niin pahasta. Keksittekö yhtäkään syytä, miks se ois paha? Mä keksin yhden. Ehkä sillä, joka tuntee itsensä erilaiseksi, tulee helposti ajatus, että mitähän noi muut ajattelee. Itse ajattelen niin ehkä liiankin usein, kun oikeasti ei pidä välittää siitä, mitä muut ajattelee vaikkapa sun tyylistä. Ole oma itsesi, niin sä löydät kyllä ne oikeet ihmiset rinnalle. Jos joku ei hyväksy sua sellasena ku sä oot, se ei oo oikea ihminen sun elämään. Itse oon sitä mieltä, koska turhaa lähteä muuttamaan itseä sen takia että joku hyväksyisi sut. Ootko sillon muka oma itses kokonaan ja sujut itses kanssa? Tuskinpa.

Miettikää sitä, että jos me kaikki oltaisiin samanlaisia tässä maapallossa, mitä siitä tulisi? Suoraansanoen yks kaaos mun mielestä. Jos jokanen puhuis samanlailla, näyttäis samanlaiselta tai pukeutuis samanlailla jne. En mä sellasta kestäis. Mun mielestä on ihan hyvä, ettei kaikki yritä olla samanlaisia kuin joku muu. Jokanen meistä tuo maailmaan jotain mitä välttämättä se toinen ei. Joku meistä saattaa täydentää sen toisia puuttuvia puolia, mitä sillä toisella ei välttämättä oo ja toistepäin jne.

Ja jotta tää yhteiskunta saadaan toimimaan, me tarvitaan erilaisia näkökulmia ja erilaisia mielipiteitä. Jos kaikki ajattelis asiat vaan yhellä tavalla ja hirveen kapeesti, ei siitä tulis yhtään mitään. Me tarvitsemme erilaisia ihmisiä tänne, jotta kaikki täällä toimis. Robottimaisina ihmisinä, samaan pyrkivinä henkilöinä tää ei toimis tälleen.