Sivut

12. huhtikuuta 2015

Ajattelu ja sananvapaus


Mä usein mietin, että onko se ihan oikeasti sallittua ajatella. Hullua, että tänäpäivänäkin pitää tuollaisia ajatella. Lähinnä se tulee välillä mieleen tilanteissa, joissa joku saattaa miettiä, miks joku henkilö ajattelee asian jollain tavalla eikä ota välttämättä huomioon sitä, että olemme yksilöitä ja jokainen meistä erilainen.


Me ollaan yksilöitä ja me totta kai nähdään asiat eri tavalla, ja vaikka olis sama asia, jokainen yksilö kokee sen omalla tavallaan. Tähän samaan kategoriaan laittaisin sen, että me myös ajatellaan asioista eritavalla.

Onko se sitten väärin ajatella erilaisemmin kuin muut? Aina sanotaan, ettei sensuuria ole, mutta siihen törmää useissa paikoissa. Poliitikot puhuvat nykyään yhä enemmän vain samoja asioita, ja media sensuroi asioita. Ajattelemme mielessämme, mutta on kiellettyä sanoa se ääneen. Miksi?


Kun sanot jotain kriittistä, siitä nousee aika nopeasti kohu ja sitä kommentoi monta sataa (tuhatta..)? ihmistä. Huvittavana esimerkkinä tuo Maisa Torpan kirjoitus, ja kyseinen henkilö on mulle ihan tuntematon. Sen verran avaan suutani liittyen siihen, että aika huonosti argumentoitu teksti. 

Ajattelemisessa lähinnä tulee mieleen se, että miksi aina pitäisi ajatella samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Miksi se tuntuu väärältä ajatella asioista toisin? Onko taustalla pelko siitä, että tulee tuomituksi? Meille sanotaan, että kelvataan sellasena kun ollaan. Sitten kun joku on erilaisempi kuin muu massakansa, tulee kuvioihin esimerkiksi kiusaaminen tai syrjäytyminen. Jos emme saa edes ilmaista mielipiteitämme tai olla sellaisia kun ollaan, miten voisimme kelvata omana itsenä tänne yhteiskuntaan?

Mä laittaisin ajattelun ja sananvapauden vähän niin kuin samaan kategoriaan. Mielessä voimme ajatella ihan mitä tahansa, ja sananvapaudella tarkoitetaan, että voidaan sanoa, mitä ajattelemme. Olen myös sitä mieltä, että sananvapaus on osa demokratiaa. Jos kansa laitetaan hiljaiseksi, jokin on pahasti pielessä.

Nettiä selaillessa tuli mieleen monia havaintoja. Miksemme käytä omia nimiämme nimimerkkien sijaan, jos kerta meillä on sananvapaus? Miksi koulussa pelätään sanoa mielipiteitä, kun sitä joku kysyy? En osaa sanoa, onko yhteiskunnan kasvatus sellaista, että meille muodostuu tällainen ajattelutapa, että helposti tuomitaan. Tai sitten se johtuu siitä, kun esimerkiksi media, joka vaikuttaa meihin suuresti, jättää kertomatta monista asioista. Sen lisäksi monista asioista vaietaan, koska kyseinen asia voi olla "tabu" ihmisille. En ymmärrä miksi, koska sen takia asioista pelätään puhua. 

 Omakohtaisena kokemuksena voin sen sanoa, että itsellä on ainakin ollut pelko tuomitsemisesta. Muodostunut ajatusmalli, että pitäisi ajatella samalla tavalla kuin muutkin, jotta sopeutuisin joukkoon. Näin olen ajatellut aina aiemmin, mutta lähivuosina olen sallinut itselleni luvan ajatella eri tavalla. Kuulostaa hassulta, että kirjoitan tästä asiasta ja itse olen mennyt muiden mukana. Asioita tutkiessa ja miettiessä alkaa löytämään itsensä ja itse olen tullut ainakin rohkeammaksi, kun olen sallinut itselleni ajatella kaikenlaisia ajatuksia liittyen ihan kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Sen takia myös aloitin kirjoittamaan blogiani.

Sananvapaudella tarkoitetaan vapautta ilmaista mielipiteitä. Siihen ei kuitenkaan kuulu kunnianloukkaus tai jonkun henkilön yksityisasioiden levittäminen. Silloin se on jo rikos.

Kannatan sitä, että mediassa otettaisiin esille sellaisiakin asioita, joista media yleensä vaikenee. Mitä vaarallista juttelemisen herättämisessä on? Ei puhuminen tapa. Keskustelu on mielestäni oiva tapa käydä erilaisia asioita ja keskustelun kautta saa uusia näkökulmia asioihin. Ehkä ajattelu ei olisi niin mustavalkoista, jos tätä "sensuuria" ei olisi, vaikkapa sanotaan, että Suomi on sanavapaa maa. 

Huomioikaa tätä lukiessanne, että painotan perusteltua ja asiallista keskustelua. Turha lapsellinen haukkuminen ei ole mielestäni rakentavaa keskustelua. Joten en tarkoita tekstilläni epäasiallisia keskusteluja, vaan yleistä keskustelua asiallisesti erilaisista asioista.

1. huhtikuuta 2015

Onko teknologia sittenkään niin hyvä asia?

Mihin on häviämässä ihmisen oma aivojenkäyttö? Mihin on häviämässä meidän oma älykkyys sekä päättelykyky? Varmasti kauas pois, kun kaiken korvaa teknologia tulevaisuudessa.

Aika rankkaa lähteä väittämään sellaista, eikö? Mutta varmasti olette moni muukin huomannut saman kuin minä.

Esimerkkinä tästä se, että luin lähiaikoina Metron lehdestä, että pääkaupunkiseudulla kouluihin hankitaan mobiililaitteita sekä tabletteja. Oppikirjoja sähköistetään ja sitten materiaali siirtyy koko ajan yhä enemmän sinne teknologian puoleen. Ja sitten opettajat valittavat, kun puhelimia käytetään koko ajan tunneilla? Millä valvotaan se, mitä ne siellä tableteilla tunnin aikana tekee? 

Myös ylioppilaskirjoitukset halutaan sähköistää. Miksi ihmeessä? Olen vahvasti tätä teknologistuvaa opetusta vastaan, sillä ollessani koneen tai ylipäätänsä teknologian ääressä, en pysty keskittymään siihen olennaiseen - opiskeluun. Enkä varmasti ole ainoa, joka on tätä mieltä. Kirjoittaessa tietokoneella itselläni ainakin ajatus harhailee paljon enemmän, kuin paperille kirjoittaessa.

Kyse on myös siitä, että ihmiskunta on laiskistumassa. Miksi luotamme liikaa teknologiaan? Miksi emme käytä omia aivoja, kun sellaiset meillä kuitenkin on? Teknologia voi pettää, siksi siihen ei pidä luottaa liikaa. Esimerkkinä taas kun autolla on ajettu mereen vain sen vuoksi, että on liikaa luotettu navigaattoriin - tekniseen laitteeseen. Jos oma havaintokyky ja tarkkaavaisuus toimii siinä, mitä ympärillä tapahtuu, monia asioita voitaisiin varmasti ennaltaehkäistä - niin kuin tuon mereen ajamisenkin.

Iltalehden artikkelissa on myös tutkimuslähteiden perusteella teknologian vaikutuksia oppimiseen.

Mun pointti koko kirjotuksessa on se, että teknologia tyhmentää meitä. Se vaikuttaa meidän oppimiseen, keskittymiseen ja aivoille ei tee hyvää, jossei ihmismieli saa tekemistä. Aivot tarvitsevat rasitusta pysyäkseen virkeänä. Joten miksi halutaan tuoda teknologia ihmisaivojen tilalle monissakin asioissa? Jotta päästään helpommalla? Varmaankin, mutta onko se taas meille hyödyllistä, on asia erikseen.