Ajattelu ja sananvapaus

Mä usein mietin, että onko se ihan oikeasti sallittua ajatella. Hullua, että tänäpäivänäkin pitää tuollaisia ajatella. Lähinnä se tulee välillä mieleen tilanteissa, joissa joku saattaa miettiä, miks joku henkilö ajattelee asian jollain tavalla eikä ota välttämättä huomioon sitä, että olemme yksilöitä ja jokainen meistä erilainen.

Me ollaan yksilöitä ja me totta kai nähdään asiat eri tavalla, ja vaikka olis sama asia, jokainen yksilö kokee sen omalla tavallaan. Tähän samaan kategoriaan laittaisin sen, että me myös ajatellaan asioista eritavalla.

Onko se sitten väärin ajatella erilaisemmin kuin muut? Aina sanotaan, ettei sensuuria ole, mutta siihen törmää useissa paikoissa. Poliitikot puhuvat nykyään yhä enemmän vain samoja asioita, ja media sensuroi asioita. Ajattelemme mielessämme, mutta on kiellettyä sanoa se ääneen. Miksi?

Kun sanot jotain kriittistä, siitä nousee aika nopeasti kohu ja sitä kommentoi monta sataa (tuhatta..)? ihmistä. Huvittavana esimerkkinä tuo Maisa Torpan kirjoitus, ja kyseinen henkilö on mulle ihan tuntematon. Sen verran avaan suutani liittyen siihen, että aika huonosti argumentoitu teksti. 

Ajattelemisessa lähinnä tulee mieleen se, että miksi aina pitäisi ajatella samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Miksi se tuntuu väärältä ajatella asioista toisin? Onko taustalla pelko siitä, että tulee tuomituksi? Meille sanotaan, että kelvataan sellasena kun ollaan. Sitten kun joku on erilaisempi kuin muu massakansa, tulee kuvioihin esimerkiksi kiusaaminen tai syrjäytyminen. Jos emme saa edes ilmaista mielipiteitämme tai olla sellaisia kun ollaan, miten voisimme kelvata omana itsenä tänne yhteiskuntaan?

Mä laittaisin ajattelun ja sananvapauden vähän niin kuin samaan kategoriaan. Mielessä voimme ajatella ihan mitä tahansa, ja sananvapaudella tarkoitetaan, että voidaan sanoa, mitä ajattelemme. Olen myös sitä mieltä, että sananvapaus on osa demokratiaa. Jos kansa laitetaan hiljaiseksi, jokin on pahasti pielessä.

Nettiä selaillessa tuli mieleen monia havaintoja. Miksemme käytä omia nimiämme nimimerkkien sijaan, jos kerta meillä on sananvapaus? Miksi koulussa pelätään sanoa mielipiteitä, kun sitä joku kysyy? En osaa sanoa, onko yhteiskunnan kasvatus sellaista, että meille muodostuu tällainen ajattelutapa, että helposti tuomitaan. Tai sitten se johtuu siitä, kun esimerkiksi media, joka vaikuttaa meihin suuresti, jättää kertomatta monista asioista. Sen lisäksi monista asioista vaietaan, koska kyseinen asia voi olla "tabu" ihmisille. En ymmärrä miksi, koska sen takia asioista pelätään puhua. 

 Omakohtaisena kokemuksena voin sen sanoa, että itsellä on ainakin ollut pelko tuomitsemisesta. Muodostunut ajatusmalli, että pitäisi ajatella samalla tavalla kuin muutkin, jotta sopeutuisin joukkoon. Näin olen ajatellut aina aiemmin, mutta lähivuosina olen sallinut itselleni luvan ajatella eri tavalla. Kuulostaa hassulta, että kirjoitan tästä asiasta ja itse olen mennyt muiden mukana. Asioita tutkiessa ja miettiessä alkaa löytämään itsensä ja itse olen tullut ainakin rohkeammaksi, kun olen sallinut itselleni ajatella kaikenlaisia ajatuksia liittyen ihan kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Sen takia myös aloitin kirjoittamaan blogiani.

Sananvapaudella tarkoitetaan vapautta ilmaista mielipiteitä. Siihen ei kuitenkaan kuulu kunnianloukkaus tai jonkun henkilön yksityisasioiden levittäminen. Silloin se on jo rikos.

Kannatan sitä, että mediassa otettaisiin esille sellaisiakin asioita, joista media yleensä vaikenee. Mitä vaarallista juttelemisen herättämisessä on? Ei puhuminen tapa. Keskustelu on mielestäni oiva tapa käydä erilaisia asioita ja keskustelun kautta saa uusia näkökulmia asioihin. Ehkä ajattelu ei olisi niin mustavalkoista, jos tätä "sensuuria" ei olisi, vaikkapa sanotaan, että Suomi on sanavapaa maa. 

Huomioikaa tätä lukiessanne, että painotan perusteltua ja asiallista keskustelua. Turha lapsellinen haukkuminen ei ole mielestäni rakentavaa keskustelua. Joten en tarkoita tekstilläni epäasiallisia keskusteluja, vaan yleistä keskustelua asiallisesti erilaisista asioista.